WSOY 1999
231 sivua

Kuvaus:
Eräänä sateisena talviyönä suomalainen Miriam istuu pakistanilaisen ystävänsä Bangash Khanin kanssa autossa Dubaissa ja syö voileipää. Juuri kun Miriam saa viimeisen palan nielaistua, auton ovi riuhtaistaan auki. Paikallinen poliisi pidättää parin, vie heidät poliisiasemalle ja pikaisen kuulustelun jälkeen vankilaan. Miriamin kuukausia kestävä painajainen on alkanut.

Bangashia ja Miriamia syytetään moraalittomasta käytöksestä julkisella paikalla ja yhä uusissa kuulusteluissa Miriamin halutaan jopa myöntävän syyllistyneensä prostituutioon. Viattomasta ruokahetkestä käynnistyneen uskomattoman tapahtumaketjun aikana Miriam joutuu kohtaamaan viranomaisten mielivaltaa, turhauttavia viivytyksiä ja jatkuvaa epätietoisuutta omasta kohtalostaan.

Kuvaliite.

Olipa siinä naisella seikkailua kerrakseen ihan kafkamaiseen tyyliin! Välillä pani niin vihaksi hänen puolestaan että ei mitään rajaa. Kyllä muslimimiehet osaavat olla halpamaisia! Kai muutkin osaavat, mutta tässä tarinassa roistot olivat muslimeita.

Kolikon toiseenkin puoleen olen tutustunut. Tarina on mielenkiintoinen siksikin, että tukholmalaisen serkkuni sukunimi on myös Khan. Se on hyvin yleinen nimi. Serkun mies oli alkujaan afgaani, mutta vanhemmat asuivat Pakistanissa, jonne serkun perhe kolmine lapsineen teki hyvin mieleenpainuvan matkan sukua tervehtimään. Varmaan heille jäi mieleen joulumatka Suomeenkin. He asuivat Ruotsissa. Lapset olivat vielä aika pieniä, kun perhe tuli laivalla Suomeen serkun kotiin joulunviettoon 1980-luvulla. Satamassa perheenisä Khan napattiin poliisin suojiin tutkittavaksi. En muista pääsikö hän ollenkaan käymään vaimonsa kotona. Hänhän oli tietysti ulkonäöltään hyvin epäillyttävän näköinen eli helppo poimittava. Serkun äiti kirjoitti Hesariin hyvin tuohtuneen kannanoton. Joulu oli kuitenkin pilalla.

Miittiin mukaan tämä mainio kirja.
Lukuiloa!

Kirja on vapautukseni #185 Chanian haasteessa Vapautusten vuosi: Elokuu

This book represents United Arab Emirates in my A Book From Every Country Challenge.

Kolmas kirja, jonka poimin matkaani miittipöydältä. Kiitos tästäkin!

Tämä tarina vei mennessään, jännitin miten lopulta käy tai kuinka monta mutkaa paahteisella polulla on. Kyllähän kirjan kuvaama kaksinaismoralismi pisti vihaksi. Ihanaa oli lukea ihmissuhteen kuvausta, jotain hyvää syntyi kaiken paineen keskellä. Kirjoittajan tyttären asenne oli rautainen ja hauskoja letkautuksia oli kirjattu äidin ja tyttären keskusteluista.
Päiväkirjatekstit toistivat välillä turhaan jo kerrottua.
Arabiemiraattien kansalaisuuden saa vain syntymällä. Ja yhteistakseissa lippurahat kulkivat matkustajalta toiselle kuskille ja vaihtorahat takaisin. Turkissa taisi olla sama systeemi. Länsimaisista tv-ohjelmista oli sensuroitu suudelmat ym. hellyydenosoitukset, ruutu meni mustaksi.

Tämä kirja etsii uutta lukijaa Stinappi-miitistä Mesopotamiassa. Mielenkiintoisia lukuhetkiä!

Nappasin kirjan mukaani miitistä.