135 sivua

Wikipedia:
Korttipelisatu (1958) kuvaa nuoren miehen suhdetta ihannoimaansa isään. Poika miehistyy ja vapautuu. Teos on vireeltään kaunis, dramaattinen ja romanssinomainen.

Tämä kelpaa kotipaikkakirjaksi Helmet haasteeseen. Pylkönmäki on nykyään osa Saarijärveä.
Mieleeni tuli, että Tapperin veljeksillä oli riitajuttu kotipaikan viereisestä koskesta. Kosken valjastaminen tuhosi heidän luovuuttaan. Koski on tärkeässä osassa tässä tarinassa pojan, isän ja tytön lisäksi. Taisi olla terapeuttista antaa kosken voittaa ainakin tilapäisesti "tuhoajansa". Tosin tämä kirja saattaa olla kirjoitettu ennen koskiriitaa.
Tapperin velejsten koskella en ole käynyt, mutta esimerkiksi Kukonhiekan tanssilavan tunnen.

Helmet-haaste 27

Sanomatalon miittiin mukaan.
Lukuiloa!

Eipä kelvannut kenellekään miitissä.

Toivekirja miittiin mukaan.
Lukuiloa!

Olipas mukavaa tavata sinut piiitkästä aikaa, Annelis. Ja että minä sitten vielä sain toivelistakirjan. Korttipelisatua en ole elävänä vielä muualla tavannutkaan. Jo se nimi kiehtoo vallan vietävästi, Marko Tapiosta puhumattakaan. Kiitos.
Itselleni muistiin: minun jälkeeni Hambolle, sille toiselle Tapio-fanille.

Korttipelisadun ilmestymisvuonna 1958 Marko Tapiolle myönnettiin F. E. Sillanpää -palkinto. En saanut selville, palkittiinko hänet nimenomaan tästä kirjasta vai koko tuotannostaan. Veikkaan jälkimmäistä vaihtoehtoa.
Vaikka kyllä Korttipelisatu olisi palkinnon ansainnut. Tapion tyyli on tutunomaisen upeaa, mutta tarinassa on nyt jotain uutta, sellaista mihin ainakaan minä muista Tapion teksteissä ennen törmänneeni.
Yllätyin huomatessani Kirjasammon luokitelleen Korttipelisadun lastenkirjallisuudeksi. Sellaista en Tapiolta olisi osannut odottaa, mutta varmaan Kirjasampo on oikeassa. Jo ensimmäinen painos on ilmestynyt koululaisille tarkoitetussa sarjassa, ja niin on muuten tämä neljäskin painos. En osannut kuvitella Tapiota lastenkirjailijaksi — mutta mikä ettei. Onhan hän kirjoittanut dekkareitakin. Laaja-alainen kirjailija, siis.
Lastenkirjakategoria selittää sen uuden piirteen Tapion tuotannossa, johon tuossa aiemmin jo viittasin. Tapio kuvaa kirjoissaan usein isä-poika-suhdetta, niin myös Korttipelisadussa. Uutta oli tarinan valoisuus; se herätti myönteisiä tunteita ja antoi toivoa, valoi uskoa tulevaan. Lukukokemus tuottikin tuplasti hyvän mielen: teksti on loistavaa Tapiota, ja juonesta puuttuvat markotapiomaisen synkät sävyt. Tykkäsin!
Miksi meillä ei luetutettu tätä koulussa? (Tai ehkä se oli vain hyvä. Eipä päässyt koulu pilaamaan nautinnollista lukukokemusta.)
@ Annelis. Iso kiitos tästä mainiosta kirjasta! Omassa merkinnässäsi arvelit aivan oikein; Korttipelisatu on kirjoitettu ennen Tapperin perheen aloittamaa Koskisotaa. Sitä käytiin 1960-luvulla aika monta vuotta, ja Tapperit nähtävästi saivat ainakin moraalisen voiton. Se taisi olla Suomen oloissa ensimmäinen iso ympäristönsuojeluaiheinen taisto ja siinäkin mielessä todella merkittävä.

Tapio, Marko Kirjasammossa
Marko Tapio Wikipediassa

Hambolle, jonka tiedän pitävän Marko Tapiosta — ja muistakin Tapperin veljeksistä. Kiitos mukavasta & maukkaasta lounastuokiosta ja siitä että tutustit minut Itsudemoon.
Hyviä lukuhetkiä!

Tapperin taiteilijaveljekset kiinnostaa ja tämä Marko Tapion Korttipelisatu on uusi tuttavuus minulle. Kiitos Tarna kirjasta ja ihanista kirjanmerkeistä.
Kiitos myös mukavasta seurasta Itsudemossa.