"Syntymä ja kuolema, niin tiukasti
yhteen punoutuneet. Rakkaus,
syntymä, kuolema, minun trilogiani."

Elämä on kuljettanut Patience Murphyn maaseudulle, Hope Riverin kaivoskylään. 36-vuotias leski, jota poliisi etsii kahdessa osavatiossa, elää yksin Länsi-Virginian vuorilla, koska on liian vanha ja liian omapäinen kurtiseeraamaan.

Ystävänsä, opastajansa ja epävirallisen holhoojansa, rouva Kellyn kuoleman jälkeen Patiencesta on tullut kylän kätilö. Suuren laman aiheuttama köyhyys ja puute näkyvät kaikkialla, ja Patiencea pyydetään yhä useammin auttamaan vaikeissa synnytyksissä, koska perheillä ei ole rahaa lääkäriin. Rouva Kellyn kulunut Synnytysoppi-kirja apunaan Patience opettelee ammattia ja etsii paikkaansa kyläyhteisössä. Epäröityään pitkään hän ottaa apulaisekseen Bitsyn, värillisen tytön, joka osoittautuu korvaamattomaksi ystäväksi. Vahva mutta samalla haavoittuvainen Patience ponnistelee uuden elämän puolesta ja taistelee ennakkoluuloja, köyhyyttä ja oman menneisyytensä varjoja vastaan.

Englanninkielinen alkuteos: The Midwife of Hope River (2012)
Suomentanut: Sari Karhulahti

1. taskukirjapainos
Bazar 2017

Sairastumisen takia missaan tämän viikonlopun Youth Athletics Gamesit & Eliittikisat Lahdessa, sekä vielä huomiselle järjestetyn Postcrossing-miitinkin. Lohtuostoksia siis tarvittiin, kun joka tapauksessa oli käytävä aamulla Kampissa. Suomalaisen Kirjakaupan tarjous (2 pokkaria 10 €) ei ollut mitenkään erityisen hyvä, mutta pitää muistaa, että nyt on kyse vakavasta lohduntarpeesta :D Itselleni ostin Hercule Poirot'n ja huvimajan arvoituksen ja tämän taas taavinalle sairaslomalukemiseksi. Ennen leikkausta lukemiselle ei liene aikaakaan, kun on Kiilopään Mega ja kaikki..

Kortit ovat menossa äidilleni ja Delennalle :)

Kirja lähtee postin matkaan alkuviikosta. Tsemppiä koitokseen!

Oikein paljon kiitoksia tästä lohtukirjasta! Koen kyllä olevani jonkunlaisen lohdun tarpeessa vaikka lukemisesta ei olekaan pulaa :)
Kirjakuori putosi postilaatikkooni tasan viikko sitten maanantaina kun olin jo sairaalassa puukotettavana :/ Lapset lähettivät kuvan postistani ja tämä kuori oli niin lupaava että toivat sen minulle illalla.
Aloitin lukemisen sairaalassa mutta pääsin vain n sivulle 40. Lääkitys oli niin hyvä että enimmäkseen en joko kyennyt lukemaan tai ymmärtämään lukemaani, hah. Keskiviikkona pääsin kotiin ja täällä lukeminen pääasiassa sujuu. Journalointi ei, ärsyttävää kirjoittaa yhdellä kädellä kun on tottunut kymmensormijärjestelmään. Riittää siis tämä naputtelu. Kiitos!!

Tänään on kulunut viisi viikkoa leikkauksesta ja kirjakin on luettu. Ekoina viikkoina en oikein "osannut" sitä lukea ja se jäi muiden kirjojen jalkoihin. Lopulta kun pääsin kunnolla vauhtiin, olisin halunnut ahmia tarinaa. Ajankuvaus Yhdysvalloista 1920-30-luvuilta oli mielenkiintoista; köyhyyttä ja rotusortoa esimerkiksi. Kätilö saattoi saada hyvällä tuurilla palkakseen hoidetusta kotisynnytyksestä kanan tai kinkun. Huonolla tuurilla köyhällä perheellä ei ollut antaa mitään.
Synnytystarinat koin tietysti mielenkiintoisina ja hyvin uskottavina. Vaikka Patiencen kätilökoulutus oli varsin vaatimaton ja hän tiedosti sen itsekin, hänellä oli myös tervettä ammattiylpeyttä jota ihailin. Että joku on omassa yhteisössään se ihminen, jota tullaan hakemaan apuun hädässä ja joka todella pystyy myös auttamaan, tavalla tai toisella. Sitä ehkä kadehdin Patiencelta juuri nyt. Ehkä en kadehtisi jos en olisi ollut suunnilleen vuoden ajan sairaslomalla... Kyllä olen nykyisessä työssäni saanut riittävästi tyydytystä siitä että olen pystynyt auttamaan muita.
Mutta kirjasta: ihana, nautittava, hyvän mielen tarina. Itsekin kovia kokenut Patience auttoi ja puolusti heikompiaan edelleen. Ihastuttava kirja.

Ja nyt viiden viikon kohdalla pystyn kirjoittamaan kymmensormijärjestelmällä :) Autolla saisi ajaa jos olisi millä ajaa, pyörällä ei vielä. Pikku hommia saa tehdä, ei mitään raskasta vielä. Jokusen kirjan olen lukenut ja toivottavasti ehdin vielä lukea monta. Jos tällä viikolla alkavat ne odotetut helteet niin pääsisi vaihteeksi ulos lueskelemaan. Kiitos ihanasta kirjasta, se on tuonut tänne hyvää mieltä!

Lounasmiitissä lomailevalle työkaverille.

edit. Palautui joskus ja siirtyi 29.1.18 kätilö-työkaverille.

editt2. Tämä taisi käydä useammankin työkaverin luettavana ja kun oli tarpeeksi kauan viipynyt kahvihuoneen hyllyssä, toin tänään 12.6.18 takaisin kotiin. Seuraavaan miittiin varmaankin tarjolle kontrolloidusti?

Haapajärven megasta mukaan, kiitos! :) Nyt ei irtoa pidempää analyysiä siitä mitä odotan kirjalta - väsyttää! Kiinnostaa joka tapauksessa :)

Aika lailla olen Taavinan linjoilla kirjan suhteen. Oli kiinnostavaa lukea menneestä ajasta, samoin entisajan kätilötyöstä. Rotusorto toi mieleen syksyllä katsomani BlacKkKlansmanin.

Kaiken kaikkiaan hyvä lukukokemus, vaikka kirjan loppuun asti lukeminen venyi ja venyi :D

Mukavaa luettavaa ja saada käsitys mitä kätilön työ on ollut 1900-luvun alussa. Päähenkilön menneisyys jää hieman irralliseksi, selkeää kuvaa ei oikein tahdo löytyä, kun siitä kerrotaan pätkittäin jossan kirjan vaiheissa.
Yllättäviäkin käänteitä kirjaan mahtuu, hyvä mieli jää kun loppu on onnellinen.
Sain kirjan tyttäreltäni, joka oli saanut sen kaveriltaan.
Annan kirjan eteenpäin luettavaksi.
Sain kirjan elokuussa 2020 Tanya rekisteröitynyt.