Akvarelleja Engelin Kaupungista
Registered by Mutteri on 5/23/2017
7 journalers for this copy...
Finlandia palkinnon saanut kirja 2016. Päiväkirjamerkintöinä katkelmia siitä miltä tuntui tulla Helsinkiin pimeään kaupunkiin ja olla suunnittelemassa sitä uudelleen.
Journal Entry 2 by Mutteri at Lahti, Päijät-Häme / Päijänne-Tavastland Finland on Tuesday, June 13, 2017
Released 6 yrs ago (6/13/2017 UTC) at Lahti, Päijät-Häme / Päijänne-Tavastland Finland
CONTROLLED RELEASE NOTES:
Mielenkiinnolla luin kotikaupunkini uudelleen rakentamista ja sitä miltä tuntui saksalaisesta rantautua tänne pimeään lumiseen maahan. Aiotun pienen oleskelun muuttuessa pitkäksi olemiseksi myös perheen tilanne muuttui radikaalisti. En olisi tarttunut kirjaan, jollei se olisi ollut Finlandiaehdokkaana ja palkittuna kirjana. Olen iloinen, että kirja tuli luettua.
Laitan kirjan tarjolle miittiin. Jollei mene kaupan siellä katson minne vapautan sen sitten.
Laitan kirjan tarjolle miittiin. Jollei mene kaupan siellä katson minne vapautan sen sitten.
Olisi mennyt kaupan ainakin Annelikselle myös. Luen lähiaikoina ja Annelis saa tämän sitten. Kiitos kirjasta ja miittiseurasta!
Olen myös iloinen, että sain lukea tämän! Kiitos, Mutteri!
Journal Entry 5 by 
erpax
at Controlled Release, A Bookcrossing member -- Controlled Releases on Monday, July 10, 2017
erpax at Controlled Release, A Bookcrossing member -- Controlled Releases on Monday, July 10, 2017
Released 6 yrs ago (7/11/2017 UTC) at Controlled Release, A Bookcrossing member -- Controlled Releases
CONTROLLED RELEASE NOTES:
Seuraavaksi Annelikselle. :)
Kiitos kirjasta, kiltit kierrättäjät!Tätä kirjaa olen jo tovin odotellut luettavakseni.
Tältä näytti Helsingin Suurtori ennen kuin Ehrenström ja Engel ryhtyivät työhön. C. L. Engelin vesivärimaalaus Helsingin vanhasta Suurtorista. Oikealla raatihuone ja vasemmalla päävartio, jonka takaa näkyy Ulrika Eleonoran kirkko. (Maalattu noin vuosina 1816–1818.)
Mukavaa luettavaa!Muistelin, että Ulrika Eleanoran kirkko rakennettiin uudelleen Senaatintorille - lumesta. En löytänyt kuvaa omista albumeista. Muistan kyllä käyneeni sitä katsomassa.
No, netistä löytyi kuvia ja tieto, että lumikirkko rakennettiin kahdesti, 1997 ja 2000. Alkuperäinenhän purettiin Engelin kaupungin tieltä 1827. Kirkko ehti palvella seurakuntalaisia sata vuotta. Kirkon sijainti on merkitty Senaatintorin kiveykseen.
Helsingin yliopiston päärakennus on vuonna 1832 valmistunut, Carl Ludvig Engelin suunnittelema empirerakennus Helsingin Senaatintorilla. Tämä on Engelin piirtämistä rakennuksista se, jossa olen useimmin käynyt ja ihan asiasta.
Senaatintalo eli Valtioneuvoston linna on likimain Yliopiston peilikuva ulkonäöltään. Portaikossa toisen kerroksen tasanteella Eugen Schaumann ampui kenraalikuvernööri Bobrikovin. Eugen Schaumannin muistolaatta on seinällä. Porvoon valtiopäivien kaksisataavuotisjuhlien kunniaksi syksyllä 2009 talossa oli avoimet ovet. Pitihän sinne jonottaa jonkin aikaa.
Senaatintalon eli Valtioneuvoston linnan sisäpuolen koristeluissakaan ei olla säästetty. En enää muista mikä juhlasali tämä oli, jossa oli ylenpalttisesti koristeita. Tämähän onkin pääportaikko, eikä mikään juhlasali. Ehkä emme edes päässeet juhlasaleihin...
Smolna on Helsingin Kaartinkaupungin kaupunginosassa sijaitseva empiretyylinen rakennus, joka nykyään toimii valtioneuvoston juhlahuoneistona. Vuonna 1822 valmistuneen rakennuksen on suunnitellut arkkitehti Carl Ludvig Engel. Smolnalla on historiansa aikana toiminut muun muassa Suomen kenraalikuvernöörin ja valtionhoitajan virka-asuntona, Keisarillisen Aleksanterin-Yliopiston päärakennuksena sekä Helsingin punakaartin päämajana. (Wikipedia)Vuonna 1866 Carl Albert Edelfelt laati suunnitelmat rakennuksen perusteelliseksi korjaamiseksi. Siitä haluttiin loistokkaampi. Hankittiin parketit, kangastapetit ja uusia huonekaluja.
Valtioneuvoston juhlahuoneistoksi rakennus entisöitiin vuonna 1964.
Olin Smolnassa 1990 työpaikan satavuotisjuhlissa, mutta en löytänyt omistani värikuvaa. En ole kai skannannut niitä vielä. Tämä kuva on netistä.
(Ninaras, Wikimedia Commons)
Kas vain, kävin Smolnassa myös Valtionhallinnon avointen ovien päivänä 2009. Täytyy laittaa tähän itseotettu kuva myöskin. Tämä on niin sanotusta Sinisestä salista.
Helsingin yliopiston Observatorio oli vuosina 1834–2009 toiminut Helsingin yliopistoon kuulunut tieteellinen laitos. Observatorion rakennuksessa on vuodesta 2012 toiminut "Helsingin observatorio" -niminen näyttely- ja yleisökeskus, joka on osa Helsingin yliopistomuseota.Observatoriota suunnittelivat Carl Ludvig Engel ja Friedrich Wilhelm August Argelander, joka oli yliopiston tähtitieteen professori vuodesta 1828. Se oli maailmassa ensimmäinen nykyaikainen observatorio, jossa kääntyvät tähtitornit olivat elimellisenä osana observatoriota.
Enpäs tiennytkään, että observatorio on nykyään museo. Täytyy joskus pistäytyä. Kuvassa observatorio pohjoisesta noin vuonna 1870. (Valokuva: Eugen Hoffers.)
En muistanutkaan, että Ruttopuiston Vanha kirkko on myös Engelin piirtämä. Se kun valmistui niin Suurtorilta purettiin satavuotias Ulrika Elenoran kirkko.Vanhassa kirkossa vihittiin joku serkuistani, mutta kuka? Monessa Helsingin kirkossa olen vieraillut jonkun serkun häissä.
Pyhän Kolminaisuuden kirkko on myös Engelin piirtämä. Se jää helposti huomaamatta Tuomiokirkon takana. Onhan se paljon pienempikin. Helsingin Taiteiden yössä olen usein käynyt kirkon pihan pop-up ravintolassa syömässä jotain itäisiä herkkuja. Silloin pääsee vierailemaan kirkon sisälläkin.
Kirja lähtee juhlimaan pikkujoulua Helsingin Kaapelitehtaalle.
Hyvää joulun odotusta!
Kirja on vapautukseni #220 Chanian haasteessa Vapautusten vuosi: Marraskuu
Book #117 in the 2017 Keep Them Moving -challence by Booklady331
Hyvää joulun odotusta!
Kirja on vapautukseni #220 Chanian haasteessa Vapautusten vuosi: Marraskuu
Book #117 in the 2017 Keep Them Moving -challence by Booklady331
Kiitokset toivelistakirjasta, Annelis! Mukavaa, että olet laittanut valokuvia eri paikoista kirjan yhteyteen, itse en ole noissa paikoissa käynyt.
Mielenkiintoinen kirja Helsingin uudelleenrakentamisesta. Lukiessa tuli katsottua sekä tässä päiväkirjamerkinnässä olevia kuvia että katsottua joitain kuvia netistä, jotta tiesin mistä rakennuksesta puhutaan. Kirja on fiktiivinen, mutta lukeminen tuntui hyvin todentuntuiselta. En tiennyt Engelistä juuri mitään etukäteen, mutta nyt hieman enemmän (kirjan lisäksi tuli lisäksi myös hieman muuta tietoa netistä).
Täytyy myöntää, että joissain kohtaa teksti meni minun makuuni liian runolliseksi ja se häiritsi keskittymistä.
Täytyy myöntää, että joissain kohtaa teksti meni minun makuuni liian runolliseksi ja se häiritsi keskittymistä.
Kirja lähtee miittiin etsimään seuraavaa lukijaa.
Tätä olen kuullut kehuttavan miiteissä, joten otin matkaani, kun ei kukaan muu tarttunut tilaisuuteen.
Ihan hyvää luettavaa, joskaan ei tehnyt minuun mitään sen suurempaa vaikutusta. Tuttujen paikkojen historiaa, se oli toki mielenkiintoista ja kiehtovaa!
Miittiin tarjolle
Näin tämän kirjoittamattomalla toivelistallani julkaisemisestaan asti olleen kirjan miittipöydässä enkä epäröinyt hetkeäkään.
Tiesin etukäteen, että pitäisin tästä kirjasta. Suhteeni tähän kirjaan on vähän kuin rakastuminen. Ennen kuin olin tutustunut yhtään, olin jo hyvin ihastunut kirjan - tai kirjailijan pikemminkin - ideaan. Kun tutustuin, rakastuin. En päästä kirjaa aivan heti käsistäni. Luen joskus uudestaan ja katson, kestääkö rakkaus tähän tavattoman surumieliseen ja runolliseen, välillä aforisminomaiseen kirjaan.
Engel on tässä romaanissa niin tavattoman inhimillinen kunnianhimossaan, huolessaan virka-asemastaan ja tuloistaan ja kaipauksessaan Berliiniin. Hän ei kuitenkaan halua palata Berliiniin riviarkkitehdiksi, kun täällä kylmässä ja kivisessä sulkeituneiden ihmisten maassa hän saa suunnitella ja rakentaa kokonaisen kaupungin. Kunnianhimo ja oman lahjakkuuden ja näyn toteuttaminen ylittää rakkauden vaimoon ja perheeseen. Engel näkee ja tuntee, että hänen rakkaansa kaipaavat kotiin, mutta kaupunkien rakentamiseen ei kaksisataa vuotta sitten ihmisikä riittänyt. Romaanin alusta asti mielessäni oli Engelin perhehauta Hietaniemen hautausmaalla. Löysin sen kerran sattumalta ja sen modernius ja pröystäilemättömyys teki minuun vaikutuksen. Aivan kuin tämä romaanikin. Uudenlainen ilman kikkailua.
http://www.ohjaaja.net/hietaniemi/pages/Hietaniemi%20-%2025.html
Engel on tässä romaanissa niin tavattoman inhimillinen kunnianhimossaan, huolessaan virka-asemastaan ja tuloistaan ja kaipauksessaan Berliiniin. Hän ei kuitenkaan halua palata Berliiniin riviarkkitehdiksi, kun täällä kylmässä ja kivisessä sulkeituneiden ihmisten maassa hän saa suunnitella ja rakentaa kokonaisen kaupungin. Kunnianhimo ja oman lahjakkuuden ja näyn toteuttaminen ylittää rakkauden vaimoon ja perheeseen. Engel näkee ja tuntee, että hänen rakkaansa kaipaavat kotiin, mutta kaupunkien rakentamiseen ei kaksisataa vuotta sitten ihmisikä riittänyt. Romaanin alusta asti mielessäni oli Engelin perhehauta Hietaniemen hautausmaalla. Löysin sen kerran sattumalta ja sen modernius ja pröystäilemättömyys teki minuun vaikutuksen. Aivan kuin tämä romaanikin. Uudenlainen ilman kikkailua.
http://www.ohjaaja.net/hietaniemi/pages/Hietaniemi%20-%2025.html
Siirrän tämän pysyvään kokoelmaan.
