(orig. An Equal Music, suom. Pirkko Biström)

Takakannesta:

"Romaanin päähenkilönä on neljääkymmentä ikävuotta lähestyvä viulisti Michael Holme, joka kokee vuosikymmen sitten kariutuneen rakkaustarinan jättäneen hänet pysyvästi tuuliajolle. Opiskellessaan Wienissä hän rakastui kauniiseen ja lahjakkaaseen pianistiin Julia McNicholliin. Heidät saattoi erilleen väärinkäsitys, jota Michael katuu yhä edelleen. Vuosikymmen myöhemmin Michael näkee sattumalta Oxford Streetiä pitkin etenevän ruuhkabussin ikkunassa kasvot, joita hän on turhaan etsinyt kaikki viime vuodet. Vaikka Julia on naimisissa ja pienen pojan äiti, hän suostuu konsertoimaan Wienissä ja Venetsiassa yhdessä Michaelin kvartetin kanssa. Heidän kiertueestaan Euroopan ytimeen muodostuu matka myös intohimon ja musiikin sydämeen, ihmiselämän niille alueille, jotka sijoittuvat sanojen tuolle puolen."

Aluksi en oikein saanut otetta kirjan päähenkilöstä. Enkä oikein missään vaiheessa mieltynyt häneen, Michael oli erittäin itsekäs, joka ei tuntunut tuntevan empatiaa. Positiivista oli, ettei menneisyyden tapahtumia kerrottu pitkinä takaumina, vaan ne nivoutuivat hyvin varsinaiseen, nykyhetkessä tapahtuvaan tarinaan. Kirjasta olisi varmasti saanut paljon enemmän irti, jos harrastaisi musiikkia ja/tai olisi joskus edes kuullut kirjassa pääosassa olevia musiikkikappaleita. Kieltämättä niistä kyllä vähän kiinnostui, täytynee joskus yrittää kuunnella niitä. Ihan ok kirja tämä oli, vaikkei nyt kovin unohtumaton lukukokemus ollutkaan.

Vapautuu kirjanvaihtohyllyyn.