seven pokkari 2008
250 s.

Takakansi:
Kun vauva alkaa huutaa, mies ei tiedä mitä tekisi. On päästävä nopeasti pois, saatava lapsi hiljaiseksi.
Perillä mökissä pienikokoinen nainen hymyilee säteilevästi: "Khop khyn, khop khun, khop khun." Se on kiitos. Kiitos thain kielellä.

Eihän tällaista tapahdu Suomessa, Pii Marin ajattelee kuunnellessaan uutisia. Vaunuistaan kotipihalta siepattu vauva kuuluu amerikkalaiseen elokuvaan, ei rauhalliseen lounaissuomalaiseen pikkukaupunkiin.
Mutta Piillä on muutakin ajateltavaa. Hän on saanut yllättäen vieraakseen veljensä Joel, joka haluaa ottaa välimatkaa kirkkonummelaisissa juhlissa sattuneeseen pahoinpitelyyn.
Rikokset näyttävät liittyvän oudosti toisiinsa, ja Piistä tuntuu kuin ukkosrintama olisi saavuttamassa häntä. Myrskyn merkkejä osoittaa myös suhde komisario Juha Heinoon.

Kirja vapautuu Vuosaaren kauppakeskus Columbuksen kirjahyllyyn (virallinen BookCrossing hylly, Marian konditorian tiskin lähellä!).

Onneksi olkoon, olet löytänyt BookCrossing-kirjan!

Olisi mukava tietää, mistä löysit kirjan, ja jos päätät lukea sen, olisi kiva kuulla, mitä pidit kirjasta. Sitten voitkin joko pitää sen omassa hyllyssäsi tai laittaa maailmalle uutta lukijaa etsimään ja ilahduttamaan. Jos päätät liittyä BookCrossing-sivustolle, pääset myös itse seuraamaan kirjan matkaa ja lukemaan uusien lukijoiden ajatuksia tästä kirjasta.

Hyviä lukuhetkiä!

P.S. Tervetuloa suomenkieliselle keskustelufoorumille!

Nappasin kirjan illalla Columbuksen hyllystä. Olen lukenut tästä sarjasta Paineen, Mustan ja Varjon ja viime viikolla sain taavinalta Koston. Tämä taitaa olla sitten viimeinen :) Kiitos kirjasta!

Edit 28.9.2017: Kirjan kansikuva skannattu tähän oheen, kun se tuolta ylhäältä puuttuu kokonaan :)

Otin kirjan matkalukemiseksi eiliselle Turun-reissulle, mutta aamun menomatkalla en montakaan sivua jaksanut lukea. Kaipasin kahvia, jota en ehtinyt saada 10 minuutin jonotuksella aseman Robert's Coffeesta (edelläni oli kaksi asiakasta ja em. aikana ei heistä ensimmäinen osannut päättää, minkä makusiirapin ottaisi juomaansa; minun taas oli 10 minuutin jälkeen jätettävä jono ja juostava junalaiturille) eikä junassa ollut ravintolavaunua. Myyntikärry kyllä kiersi vaunuissa, mutta siinä ei ollut minulle sopivaa kahvimaitoa (ravintolavaunussa sitä saa pyytäessä), joten lähinnä sitten torkuin junamatkan Turkuun.

Paluumatkalla Turusta Helsinkiin luin ja kun kerran olin alkuun päässyt, jatkoin kotona kirjan loppuun saakka. Tarina imaisi mukaansa, ja vaikka olin ennen ensimmäisen Pii Marin -kirjan lukemista vierastanut teemaa 'mustaihoinen suomalaisnainen' ja kaikkia sen mukanaan tuomia stereotypioita kantasuomalaisista ja muista, jo se ensimmäinen kirja vei ennakkoluulot. Nuotio osaa kirjoittaa vetävästi, mutta tässä minusta kirjan juoni lopussa jotenkin lässähti.

Sivulla 52 mainitaan puhelinpöytä, ja se toi mieleeni muistoja ajasta, jolloin perheissä oli vain yksi (lanka)puhelin, useimmiten eteisessä ja omalla puhelinpöydällään. Nykynuoret eivät tietenkään hahmota koko asiaa, eihän heidän isovanhemmillaankaan enää ole kuin kännykät. Onkin hiukan ihmeellistä, että tässä ensimmäisen kerran vuonna 2008 ilmestyneessä kirjassa (tämä painos on vuodelta 2010) jollakulla vielä on puhelinpöytä..

Nyt luettuna ovat tämän Maksun lisäksi nämä Pii Marinit:
Musta: http://www.bookcrossing.com/journal/12487920/
Varjo: http://www.bookcrossing.com/journal/10064238/
Paine: http://www.bookcrossing.com/journal/12487946/

Lukemista odottavat:
Kosto: http://www.bookcrossing.com/journal/14640567/
Loppu: http://www.bookcrossing.com/journal/14839861/

Osallistun kirjalla Alejandan Suomalaiseen lukuhaasteeseen.

Edit: Kuvassa kahvihetki Turussa :)

Maksu on tarjolla välipäivämiitissä Sanomatalolla!

Kirja ei löytänyt miitissä lukijaa ja se vapautunee villisti sopivan tilaisuuden tullen :)

Nuotion dekkarin voi napata luettavakseen museon eteisen ikkunalta. Jännittäviä lukuhetkiä ja hyvää uutta vuotta kirjan löytäjälle!

Bongasin Aboa Vetuksen aulasta ja ilahduin: niin harvoin enää näkee kirjoja "villeinä" :) Vilkaisen ja laitan hyvän kiertämään!

Jätin pelikoneiden viereen tuolille. Ei ollut ihan kirja minun makuuni, mutta ehkä joku muu löytää tästä hyvän kaverin.