Åke Lindman oli tunnettu ja rakastettu elokuvaohjaaja ja näyttelijä, jonka tulkinnat muistetaan niin varhaisen Suomi-elokuvan konnana kuin Tuntemattoman sotilaan kovennettua seisovana Lehtona. Hänet nähtiin näyttämöllä eri puolilla Suomea ja Ruotsia aina 1990-luvulle saakka. Nuorena Åke oli jalkapallotähti. Hän pelasi muun muassa Suomen edustusjoukkueessa Helsingin olympialaisissa vuonna 1952.

Lindman toimi kansainvälisten tuotantojen suomalaisena yhteyshenkilönä. Punaiset-elokuvan ohjaajan Warren Beattyn kanssa hän ystävystyi siinä määrin, että vei miehen pikamatkalle Lappiin katsomaan lempimaisemiaan. Mutta moniko tietää, että hän näytteli ison roolin Jerry Lewisin keskitysleirielokuvassa, jota ei ole koskaan esitetty julkisesti?

Åke ja minä -kirjan minä on vuorollaan moni Åken läheinen ja hänen kanssaan työtä tehnyt: pääosassa on itseoikeutetusti puoliso Pirkko Mannola. Muistojaan kertovat myös tytär Heidi Kara, luottokuvaaja Pauli Sipiläinen, säveltäjä Lasse Mårtenson, näyttelijät Kari Heiskanen ja Pirkka-Pekka Petelius, näyttelijä-teatterinjohtaja Asko Sarkola sekä kirjailija Pirkko Saisio.

2. painos
Minerva Kustannus Oy 2016

* * * * *
Heräteostos - Aakkosten lukuhaastetta 2017-2018 varten - Kaaren Prismasta tänään, hinta 7,95 €.

Lupasin kirjan dotdotille jo keväällä ja nyt se vihdoinkin jatkaa matkaansa. Ajattelin Åkea jouluvieraaksi, mutta kuriiripalvelu ei kuulemme huomenna toimi :) Joka tapauksessa koukkaan illalla kuriiripisteen kautta. Eiköhän Åke viihdytä yhtä lailla joulun välipäivinäkin :)

Lindman oli minullekin tuttu lähinnä vain elokuvarooleistaan, joten kirja antoi paljon uutta tietoa hänestä ja hänen urastaan. Elämäkerrat nyt muutenkin ovat useimmiten mielenkiintoisia :) Pikkuisen tässä kronologinen järjestys pomppii, mutta sille on perustelunsa eikä tässä kärryiltä päässyt putoamaan. Kirjan lopussa olevat poiminnotkin luin tarkkaan; niissä oli muutamia kiinnostavia yksityiskohtia, joita muualla ei mainittu.

Lindmanin ohjaama Myrskyluodon Maijahan on suorastaan legendaarinen tv-sarja enkä ihmettele, että ohjaaja rakastui sekä saaristoon että myöhemmin Lappiin. Kertomukset Åken ja perheen saarielämästä toivat kirjaan keveyttä ja on helppo uskoa, miten tärkeä paikka Suluskär koko perheelle oli. Kummipoikani isoäidillä ja hänen miesystävällään oli valtaus Lapissa ja he viettivät siellä ainakin pari kesää kultaa huuhtoen samoihin aikoihin, kun Lapin kullan kimallusta kuvattiin. Kerran he osuivat johonkin ruokalaan tms. samaan aikaan Lindmanin ja muun kuvausryhmän kanssa :)

Tuo Lindmanin ohjaama kuusiosainen Din vredes dag (1991) kiinnostaisi nähdä, Winckelmanin ko. kirjaakin on hyllyssäni kaksin kappalein.

Kuvia olisi kirjassa saanut olla enemmänkin, mutta ne siinä olevat on kyllä hyvin valittu. Sen sijaan en ymmärtänyt, mikä ihmeen merkitys sillä nimimerkki mimmi-67:n kirjan sivulle 137 nostetulla yksittäisellä - ja kirjan ainoalla anonyymillä - kommentilla oli.

Hyvää loppuvuotta Åken seurassa!



Osallistun kirjalla lii5an Aakkosten lukuhaasteeseen sekä Alejandan Suomalaiseen lukuhaasteeseen.

Suurkiitos Åkesta! Tässä taloudessa asuu kaksi Åke Lindman -fania, joten tämä on kirjalle oikein hyvä paikka.