730 sivua
"Kesällä 1940 Suomessa eletään kummallista rauhanaikaa. Sota Neuvostoliittoa vastaan oli päättynyt maaliskuussa, mutta pyöreäpäisinkin rivimies tajusi nopeasti, että kyseessä on todellakin välirauha päättyneen ja tulevan sodan keskellä. Eihän sitä silloin sillä nimellä tietenkään kutsuttu.

Kalle Päätalon pioneerikomppania on sijoitettu Savukoskelle linnoitustöihin. Rakennetaan ju0ksuhautoja, poteroita, pesäkkeitä ja korsuja. Panostetaan teitä sellaisista kohdista, joista ne on tarpeen tullen helppo räjäyttää. Miinakenttiä laajennetaan.

Miinoitettu rauha on osuva nimi aikaa kuvaavalle kirjalle.

Ahdistetun maan tapaan Kalle lavertelee tässäkin kirjassa turhan laveasti kokemuksistaan, mutta ajankuva on nyt mielenkiintoisempi. Rivisotilaiden kokemus ja poikamainen irrottelukin nousevat esille muistuttamaan siitä, että nämä olivat parikymppisiä nuorukaisia ja moni ensi kerran pitempään poissa kotoa. Muonittajana Kalle pääsi helpolla ja oli oikeastaan elämänsä ensimmäisellä lomalla lapsuusvuosiensa jälkeen."

Ei tuo murre niin erikoiselta kuulosta kuin muistelin. Luin joskus vuosikymmeniä sitten sarjan alkuosat. Tämä oli oikein viihdyttävää luettavaa. Vain junassa juopottelun pitkällinen kuvaus ei oikein miellyttänyt.

Olen hiukan tutkinut isävainaan sotilasuraa ja siksi nyt kiinnosti Kallekin, Isäkin meni vapaaehtoisena sotaväkeen 1939. Ja sitä tuli pitkä keikka aina Syväriltä Kemiin saakka.

Kirja jäi Lottamuseon portin pieleen.
Lukuiloa löytäjälle!

Museohaaste

Kirja on vapautukseni #99 Chanian haasteessa Vapautusten vuosi: Huhtikuu