Seven pokkari 2009.
Kirja ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1909.

"Punainen viiva on korpikirjailija Ilmari Kiannon (1874-1970) vuonna 1909 ilmestynyt mestariteos ensimmäisten eduskuntavaaliemme ajoilta, nälkämaan kansasta keskellä yhteiskunnallisen murroskauden hämmentäviä lupauksia."

Yritän täyttää aukkoja sivistyksessäni lukemalla näit klassikoita, joista pitäisi tietää jotain.
Tämä oli mielenkiintoinen kurkistus aikaan ennen omaa syntymää, aikaan jota on tällaisen hyvinvointiyhteiskunnan kasvatin vaikea ymmärtääkin. Vaan ei ole reilussa sadassa vuodessa kaikki asiat kuitenkaan muuttuneet.
Lukemista häiritsi paikoitellen vanha kieli ja murre, eli piti lukea useampaan kertaan, että ymmärsi sanojen ja lauseiden merkityksen. Ehkei se ole huono asia.

Osallistun tällä Chanian Vapautusten vuosi 2017 -haasteeseen, jossa maaliskuussa luetaan kirjoja, jotka on kirjoitettu (tai kuvaavat) aikaan ennen omaa syntymää. Sama kirja käy myös Alejandan Suomalaisen kirjallisuuden lukuhaasteeseen.

Posti kuljettaa Joikalle.

Kiitos Tmarju. Kirja tuli todellakin viivana! Viimeksi viime viikolla mietin, että pitäisi lukea jotakin Kiannolta käydessäni Suomussalmella hänen asunmaillaan, ehkäpä vaikka ensi kesänä pääsisi vierailemaan myös Turjanlinnassa. Mutta ennen sitä on kyllä luettava häneltä jotain! Aloitetaanpa tästä klassikosta, toivottavasti saisin tartuttua tähän pian. Nyt on vielä muutama kirja lukupinossa ennen tätä.

Tänään ruokapöydässä lapset nurisivat, johon minä sitten kerroin tämän tarinan perheen ruokailuista - sen jälkeen söivät meidän mukelotkin hiljaa ruokansa loppuun. Todella hyvin kirjoitettu ja hieno romaani. Karun elämän kuvaus, ja punainen viiva oli tosiaankin sydänverellä piirretty. Loppu oli niin hämmentävä. Torakat ja karhu vertauskuvina toimivat hienosti. Romaani antaa ajattelemisen aihetta nykysuomalaiselle, soisin kaikkien lukevan tämän teoksen. Mieluummin kuitenkin aikuisiällä kuin yläkoulussa?

StinaP:n kautta taavinalle. Kenties stinaP lukee myös?

Kuriiri/ välistävetäjä kuittaa! Oli kiva tavata pitkästä aikaa :)

Kohde kuittaa - meidänkin oli kiva tavata :)
Kiitos kirjasta, tämä olisi niin Suomen juhlavuoden kirja, ehtisiköhän lukea...

Suomussalmi (ja Kiannon patsas kirjanvapautuspaikkana Kiantajärven rannassa!) on tullut niin tutuksi, että oli jo aikakin tutustua mestarin tuotantoon.
Liikuttava, koskettava, surullinen eli edelleenkin tunteita herättävä teos. Ajankuvauksesta tuli mieleen Heidi Köngäksen Sandra, jonka kävin vastikään katsomassa näytelmänä. Siinä oli samantyyppistä köyhyyttä ja surkeissa oloissa selviämistä kuin tässä kirjassa.
Ehdottomasti suositeltava kirja meille 2000-luvun suomalaisille.

Kolmoishaaste:
"Topi seisoo iloisesti ällistyksissään eikä ensin ota uskoakseen silmiään, vaan sitten äkkiä lähtee juosta hölkkäisemään kirkkomyllylle niin että hiukset ilmassa leijaa ja tyhjä pussi niskassa roihuaa, ja hän saapuu kirkon juurelle ja läähättää: "Minä, minä, minä!"" s. 29
ja
"- Pännärustinki siellä roikkuu koijun pielessä ja sillä viivataan.
- Vai sillä?
- Sillä-sillä!" s. 124