Voiko suomalainen nainen kotoutua jäätiköiden ja kuumien lähteiden keskelle? Pysyykö pokka, jos viereisessä suihkukopissa hiuksiaan peseekin björk?

Kirjan aihe kiinnostaa, kun yksi lapsista muuttamassa saarelle. Nyt laitan kontrolloidusti eteenpäin miitissä.

Kerran olen mutaman päivän Islannissa ollut, joten mielenkiintoinen kirja.
Kiitos kirjasta, Mutteri!

Tässä kahvilassa Satu tovereineen kävi opiskeluaikana kahvilla ja iltamyöhään bailaamassa. Minä en kahvilan sisällä poikennut.

Kirjaa lukiessa alkoi muistua mieleeni Reykjavikin matka kesän alussa 2010. Hallgrímskirkjan eli Hallgrimurin kirkon ohi kuljin monta kertaa. Sen muotoiluun kätkeytyy jotain symboliikkaa, jonka olen jo unohtanut. Eikä tässä kuvassa näy sen pakanan patsasta. Se jää juuri näkymättömissä olevan nurkan luo.
---

Suuri tuhkapilvi oli ollut kolmisen viikkoa aiemmin ja Reykjavikissa ihmiset olivat huolestuneita turismin hiljenemisestä. Tässä kirjassa selviää, että hiljeneminen oli lyhytaikaista. Ihmiset rynnivät katsomaan purkautunutta tulivuorta ja turismi kukoisti entistä runsaanpana.
Reykjavikiin tuhkapilvi ei ollut lentänytkään. Vierailin yksityiskodissa, jossa oli hyvin kattoa myöten lasitettu parveke. Katolla oli aivan reunassa millin leveydeltä mustaa pölyä, liekö sitten tulivuoresta vai liikenteenteestä lähtöisin. Muualla en mustaa pölyä eli tuhkaa nähnyt.

Kävin Reykjavikissa koulujen kesäloman alkaessa. Sattumalta osuin paikalle kun Hallgrímskirkjassa vietettiin lakkiaisia. Näkyivät ylioppilaslakit olevan aikalailla samanlaiset kuin meilläkin.

Islantilaiset juhlivat koulun loppumista vähintään yhtä railakkaasti kuin suomalaiset. Seuraavana aamuna Reykjavikin keskustan kadut olivat lasinsirujen ja muun roskan peitossa. En usko, että Helsingin kaduilla on koskaan yhtä paljon lasinsiruja, muuta roskaa kylläkin. Lakaisuautoja oli laumoittain liikkeellä. Jossain näin kun lehtipuhaltimella puhallettiin jalkakäytävän roskat kadulle josta lakaisuauto siivosi ne sisuksiinsa.

Mannerlaattojen liikahtelu aiheuttaa taloihin halkeamia ja vaikka kuinka paikkaisi, aina tulee uusia. . Kertoi Satu kirjassaan. Arvasin asian kun näin tämän talon sataman suunnalla. Muitakin rakoilevia taloja näin. Luulin kyllä halkeamia maanjäristysten seurauksiksi. Kirjan mukaan niitä syntyy pienemmistäkin liikahteluista.

Kokoustelujen jälkeen meillä oli viikonloppu vapaata. Silloin kävimme jeeppiretkellä. Jeepin rekisterikilvessä luki RAGNAR.
Tien varrella oli kalaa kuivumassa suurissa telineissä.

Tienvarren maisemissa oli ihanan kauniit värit - siellä missä ei ollut pelkkää mustaa. Ja höyryä tunki maasta milloin mistäkin kohdasta. Pieni purkaus saattoi myös katkaista tien yllättäen. Kuskimme ei voinut ajaa samaa tietä kuin edellisviikolla, koska tien viereen oli puhjennut yllättäen geysir.
Reykjavikilainen tuttava kertoi, että heillä kerrostalossa on lämmitys ilmainen, koska lämpöä tunkee maasta enemmän kuin tarpeeksi. Siksipä he lämmittivät parvekettakin tarvittaessa. Maasta tunkeva vesi on kuumaa ja välillä vielä kuumempaa. Uima-altaisiin sitä ei voi suoraan päästää, vaan se on lauhdutettava sopivaksi.

Tällä näköalapaikalla oli kuumien lähteiden lisäksi jänniä savisilmäkkeitä, jotka pulputtivat eri tahtiin. Plup plup plup tai plup - plup - plup. Sellaisia oli jossain tietokonepelissä, jota pelasin muinoin lasten kanssa. En silloin tiennyt, että pulputtajia on oikeastikin olemassa.

Reykjavikin ympäristössä ja muuallakin on paljon tämmöistä tuoreempaa laavamaastoa, joka on reikäistä epätasaisuuden lisäksi. Sinne ei uskalla lähteä rämpimään, kun ei tiedä milloin tippuu johonkin reikään. Yhteen luolaan tienvarrelle oli tehty turisteille tikkaat, joita pitkin pääsi muutaman metrin syvyisen onkalon pohjalle.

Kirja pääsee seuraavan lukijan seuraan tänään.
Lukuiloa! Islannissa kannattaa käydä, vaikkapa vain kirjan avulla. On se niin erikoinen paikka, että ei toista.

Book #82 in the 2017 Keep Them Moving -challence by Booklady331

Kiitokset toivelistakirjasta, Annelis!

Varattu Taryalle.

Tämä olikin todella mielenkiintoinen kirja, luin tämän parissa päivässä, kun en meinannut malttaa lopettaa, kun taas ehdin lukea. En tiennyt paljonkaan Islannista, mutta nyt hieman enemmän. Oli hauskaa lukea Sadun kokemuksia siitä, että mitä eroja suomalaisten ja islantilaisten välillä on. Jännää on sekin, että islantilaisia on niin vähän, että ovat suunnilleen kaikki toisilleen sukua ja "uusi veri" onkin tervetullutta avioliittojen kautta. Geenijuhlatko ne olivat, jotka Sadun kunniaksi pidettiin! :)

En ole ikinä käynyt Islannissa, mutta erityisesti tämän kirjan lukemisen jälkeen kiinnostaisi kyllä mennä. Eräs ystäväni on käynyt siellä useammankin kerran, joten siellä varmasti riittää nähtävää ja koettavaa useammallekin reissulle.

Kiitos, Annelis, että olet lisännyt tähän kuvia omalta reissultasi. Niitä oli mielenkiintoista katsoa, kun kirjassa oli mainittu näitä samoja paikkoja. Tokihan kirjassakin joitain kuvia oli, mutta ne ovat mustavalkoisia eivätkä kovin selviä.

Kirja kulkeutuu duffelin kautta Taryalle. Kiitokset kuriirille ja hyviä lukuhetkiä Taryalle!

Oi, millainen toivelistakirjakassi duffelilla olikaan tänään Ciao! Caffé -miitissä annettavanaan! Olen joskus 10-12 vuotta sitten ollut Reykjavikissa juuri näihin aikoihin vuodesta ja kyllähän sinne mieli tekisi uudestaan :) Isot kiitokset sekä kirjasta että sen kuriroinnista!

Edit 29.11.2017: Aloin tänään lukea kirjaa juna- ja metromatkalla, mutta pari kiireellisempää ja isokokoisempaa kirjaa odottaa kotona, joten tämä pokkari pysyy jonkin aikaa matkalukemisena ;) Kunhan saan kirjan luetuksi, toimitan sen vähän tuoreemmalle Islannin-kävijälle, Delennalle ;)

Eipä tätä malttanut jättää käsistään, joten kirja tuli luetuksi melkein yhteen pötköön, aina kun aikaa vain oli :) Melkoisen hyvin Rämö Islantiin sopeutui, no, positiivinen asenne maan puutteisiin ja (välillä aika höpsöön) kulttuuriin tietysti auttoi :) Yllättävän paljon niitä eroja on, vaikka kahdesta Pohjoismaasta onkin kyse.

Kirja antoi myös mielenkiintoista asiatietoa Islannista, kuten vaikkapa vanhempainloman lyhyydestä tai siitä, ettei maassa ole armeijaa eikä pelastuslaitosta. Poliisi siellä sentään on ja hyvä niin, koska reilun 300.000 asukkaan maassa tapahtuu kuulemma kaksi murhaa ja viisi tappoa vuosittain. Vertailun vuoksi henkirikosten (rikostuomio) määrä Suomessa vuonna 2016 oli 82, mikä tekee 100.000 asukasta kohti 1,5.

Itse kävin maassa ennen vuoden 2008 pankkiromahdusta eli kun hinnat olivat siellä kalleimmillaan. Romahduksen jälkeisiä tapahtumia (mielenosoitukset jne) näkyi usein Suomenkin televisiossa ja kirjassa kerrotaan pankkikriisin syistä sekä seurauksista tavallisten ihmisten arjessa. Sinänsä kirja ei etene aivan kronologisessa järjestyksessä, mutta eipä lukiessa nyt mitenkään päässyt kärryiltä putoamaan :)

Sivulla 112 mainitaan Forssa ja jossain kohdassa Rämö kertoo kantahämäläisestä identiteetistään (??). Tämä olikin mielenkiintoinen tieto, siis että Rämö on kotoisin Kanta-Hämeestä. Itse asiassa minunkin luokallani lukiossa oli yksi Rämö, joka oli kotoisin Jokioisilta, Humppilasta tai Ypäjältä. Meidän lukioomme tulivat maaseudun nuoret noista kunnista, naapurilukioon Tammelasta.

Osallistun kirjalla Alejandan Suomalaiseen lukuhaasteeseen 2017 sekä sakirmon Maailmat maat -lukuhaasteeseen. Delenna saa kirjan Uutelassa 27.1. ;)

Kirja matkaa huomisen Uutelan-miitin GC7GHYK yhteydessä eteenpäin. Lukuiloa talvi-iltoihin!

Kiitos toivekirjasta Tarya!

Luin tämän melko nopsaan, vaikka teksti ei ihan ollutkaan sellaista, mitä odotin. Ajallisesti loikattiin vauhdilla, välillä palaten menneeseen - ja vähän oli toistoakin. Valuuttakriisi ei itseäni niinkään kiinnostanut, mutta Satun ekonomi-taustalla se on ihan ymmärrettävä kirjoituksen aihe. Itse olisin mieluusti lukenut enemmän esim. kielenoppimisesta ja islantilaisista ihmissuhteista. Ne osat, joissa näitä käsiteltiin, olivat lemppareitani. Onko tämä kirja kirjoitettu blogitekstien pohjalta?

Tai sitten olen vain kateellinen ;)

Olen käynyt Islannissa kerran, toissavuonna, keskimmäisen lapseni kanssa - ja molemmat haluamme sinne uudestaan!

Onnea Peoniolle tammikuun kirja-arvonnan voitosta! Tuon tämän kätevästi suoraan postilaatikkoosi, kun ohi ajelen ;)

Kiitos Delenna, päivän sanomalehtien joukosta löytyi tämäkin yllätys, jo toinen voittokirja, sekä hauska Mauri Kunnaksen ystävänpäiväkortti :-) Kirja mielenkiintoisesta maasta, josta loppujen lopuksi tiedän hävyttömän vähän.
Kirjan alaotsikko on rekisteröity varmaankin vahingossa hieman väärin, todellisuudessa kannessa lukee "Elämää hurmaavien harhojen maassa". Vaikka tokihan ne saattavat huumaaviakin olla?