Alkuteos: Skymningens barfotabarn (2014)
Suomentaja Sirkka-Liisa Sjöblom
Gummerus, kovakant., 2015, 313 sivua

Takakannesta:

" 90-vuotias Heinz Meyer löytyy murhattuna Visbyn Ronehamnista. Kuka tappaisi 90-vuotiaan vanhan miehen ja miksi?
Käy ilmi, että Meyer oli yksi Balkanilla haavoittuneista saksalaisista sotilaista, jotka saapuivat Gotlantiin toisen maailmansodan loputtua. Samaan Lärbron sotasairaalaan lähetettiin viisisataa keskitysleiriltä selviytynyttä.
Rikoskomisario Maria Wernin selvittäessä Meyerin murhaa hänen lapsensa tapaavat kesäleirillä Mirella-tytön, jonka elämässä ei mikään tunnu olevan hyvin. Kun Mirella katoaa, on Marialla selvitettävänä vielä yksi mysteeri lisää."

Tapahtumat ja henkilöt Maria Wernin työ- ja yksityiselämässä kytkeytyivät toisiinsa niin vahvasti, että juoni meni hetkittäin epäuskottavuuden puolelle. Siitä huolimatta ihan kelpo dekkari, jossa vahvasti läsnä historia toisen maailmansodan jälkeisine aikoineen ja natsiteemoineen. Hyvä, joskin raaka, kuvaus koulukiusaamisesta ja sen dynamiikasta pahimmillaan.

#23 for Reduce Mount TBR 2018 Challenge by Dove-i-Libri

Toivelistalukemista Tmarjulle!

Kiitos miittiseurasta ja toivelistakirjasta!
Tavoitteenani on tyhjentää omaa kirjavarastoa (kenen ei olisi), mutta tämän miitin seurauksena kirjavarasto ei pienentynyt....päinvastoin.

Huh, tätäkö se tarkoittaa, että on lottovoitto syntyä Suomeen. Nimittäin Gotlantihan on ei-niin-suunnattoman suuri saari Ruotsin itärannikolla ja siellä kyllä sattuu ja tapahtuu. Etenkin sattuu. Eli Gotlantiin on kyllä tällä vuosituhannella sijoitettu NIIN monta dekkaria, että pistää miettimään, mitä siellä oikeesti tapahtuu. Tai ihmisten päissä.
Mutta, Hämärän lapset on kyllä ihan luettava dekkari. Paikoitellen jopa hyvä. Itse en niin hirveesti haluaisi lukea näiden naispoliisien perhe-elämästä.....

Tämän saman kirjan toinen kappale oli mulle varattu kesälomalukemiseksi ja luettavahan se oli. Eli kirjaimellisesti en tätä kirjaa ole lukenut, mutta sen pokkariversion kuitenkin.

Tavataan Hammun kanssa aamukahveilla Kouvolassa perjantaina 10.8. ja tämä toivelistakirja vaihtaa silloin omistajaa.
Mielikuvamatka Gotlantiin on siis Hammulla edessä.

Kiitos Tmarju toivekirjasta ja ennenkaikkea mukavasta juttutuokiosta.
Oli tosi kiva tavata jälleen !

Tämä ei todellakaan ollut mikään hyvän mielen kirja.
Erityisesti Mirelaan kohdistuneet julmuudet saivat lähes pahoinvoivaksi.
Natsimenneisyyttä on käsitelty useammassakin kirjassa (päällimmäisenä mieleen tuli Camilla Läckberg).
Dekkariksi tässä käsiteltiin kyllä Maria Wernin siviilielämää todella paljon.

Ja sokerina pohjalla, olen aina rakastanut sireenin kukkia, niiden kauneutta ja tuoksua. Mutta voiko niitä syödä? Ja tehdä jäätelöä? Ajatus on ainakin kiinnostava.