44 sivua
With English translation

"Ville Ranta puhuu uskosta ja uskonnosta. Eräänlaisia rukouksia on sarja pamfletteja, joissa sekoittuvat yhteiskunnallisuus, uskontokritiikki ja henkilökohtainen usko ja elämä. Ristiriitaa, intohimoa ja raivoa sisältävät uskontopohdinnat ulottuvat kirkkojen ja uskontojen kritisoinnista oman vakaumuksen epäilyyn ja tunnustamiseen."

Mielenkiintoisia pohdiskeluja. Pitäisin kuitenkin enemmän siistimmästä eli helppolukuisemmasta käsialasta.

Kirja lähtee kerallani Turkuun.
Mukavia lukuhetkiä!

Ville Rannan kynän jäljessä on sitä jotain, joten albumi lähti matkaan! Kiitos Annelis käynnistä!

Mnoh. Olihan tässä pohdintaa ja uskontoa, mutta kun oikein mikään ei säväyttänyt saati sitten vaikuttanut. Arjen uskonnollisuudesta ja henkilökohtaisista tuntemuksista tuossa kai oli kyse, mutta lukiessa jäi sellainen olo kuin piirtäjä olisi hävennyt enemmän kuin halunnut jäsitellä koko teemaa. Ehkei ne keskustelut seurakunnan kanssa sitten ihan toteutuneet halutulla tavalla?

Kirja odottaa noutajaansa miittipöydässä!

Miitistä mukaan.

** Jaaha, enpä jaksanut lukea alkua pidemmälle. Sen lisäksi, että sekä kuvat että teksti oli minusta rasittavaa suttua, niin erosin kirkosta 15-vuotiaana eikä mitään "jumalayhteyttä" ole ennen tai jälkeen näkynyt. Katsotaan nyt saako puoliso luettua (Ei saanut sekään...)

Miittiin mukaan

Minä nappasin tämän matkaani miitistä, kiitosta vaan. Ja lukaisin bussimatkalla kotiin. Tykkäsin erityisesti siitä, missä tyyppi ajautuu riitoihin Paavalin kanssa raamattua lukiessaan ja siitä, missä tehdään lasten kanssa joulutallia ja lasten osallisuus tulee näkyviin Jeesuksen isosiskossa jne.
Myös Kiergegaardin ja valistuksen perinnön pohdiskelut olivat minusta onnistuneita ("Kun synnyin, minut kastettiin TIETEEN, VALISTUKSEN JA LOOGISEN JÄRJEN NIMEEN. Minua KIELLETTIIN ajattelemasta, että näkyvän todellisuuden ulkopuolella olisi mitään. Minulle annettiin hallittavaksi LUONTO ja ITSENI. Mikäs siinä. Paitsi, että olin SE SAMA kurja, joka huusi muinaisuudessa kauhuissaan Jumalaa, eikä minulla ollut itseeni tai luontoon MINKÄÄNLAISTA VAIKUTUSVALTAA.")
Minä toisin kuin Annelis tykkään tällaisesta vanhanaikaisesta kaunokirjoitustyylistä ja sain sitä hyvin luettua.

Kyllä eikä ei tuli mieleeni ja siksi nappasin. Kiitos!

Ville Rannan piirrosjäljestä en mainittavasti pidä ja kuvien rumuus häiritsee aika lailla sarjisten sisältöön paneutumista.. Nappasin tämän kuitenkin Roasberg-miitistä ;) Kiitos kierrättäjille!

Ville Rannan sarjiskirjan voi hakea kesälukemiseksi Haapajärven megan GC7HG9W Bookcrossing-pöydästä! Hyviä lukuhetkiä!