Säädyllinen ainesosa
Registered by Tyrnimarja of Helsinki, Uusimaa / Nyland Finland on 2/20/2017
This Book is Currently in the Wild!
8 journalers for this copy...
Kuvaus takakannesta:
Vuosi 1956. Saara on muuttanut Helsinkiin miehensä työn takia. Opintonsa keskeyttäneellä kotiäidillä on aikaa lapselleen Eliakselle ja Juhani tuntuu viihtyvän työssään. Kaikki on hyvin. Ainakin paremmin kuin silloin joskus. Saaran yläkerrassa asuva Elisabeth järjestää kulttuurikutsuja, rakastaa ruokaa ja kirjoittelee pitkiä kirjeitä ystävälleen Izzylle. Naisten ystävystyessä Saaralle aukeaa maailma, jollaisesta hän on lukenut vain jännityskirjoista. Elisabeth on kaikkea, mitä Saara ei ole: muodinmukainen, itsenäinen, maailmankansalainen. Ja vakooja.
Leena Parkkisen kolmas romaani Säädyllinen ainesosa on huikea kuvaus elämästä porvarillisessa Töölössä. Ja ruoasta! Mitä kaikkea se Saaralle ja Elisabethille merkitseekään. Rakkautta, pelkoa - ja kätkettyjä viestejä
**********************
Rinkikirja. Lukuaikaa 1 kuukausi.
Mukana ainakin:
- Tarna
- Hambo
- Aava
- Outa1977
Vuosi 1956. Saara on muuttanut Helsinkiin miehensä työn takia. Opintonsa keskeyttäneellä kotiäidillä on aikaa lapselleen Eliakselle ja Juhani tuntuu viihtyvän työssään. Kaikki on hyvin. Ainakin paremmin kuin silloin joskus. Saaran yläkerrassa asuva Elisabeth järjestää kulttuurikutsuja, rakastaa ruokaa ja kirjoittelee pitkiä kirjeitä ystävälleen Izzylle. Naisten ystävystyessä Saaralle aukeaa maailma, jollaisesta hän on lukenut vain jännityskirjoista. Elisabeth on kaikkea, mitä Saara ei ole: muodinmukainen, itsenäinen, maailmankansalainen. Ja vakooja.
Leena Parkkisen kolmas romaani Säädyllinen ainesosa on huikea kuvaus elämästä porvarillisessa Töölössä. Ja ruoasta! Mitä kaikkea se Saaralle ja Elisabethille merkitseekään. Rakkautta, pelkoa - ja kätkettyjä viestejä
**********************
Rinkikirja. Lukuaikaa 1 kuukausi.
Mukana ainakin:
- Tarna
- Hambo
- Aava
- Outa1977
Päivitys 4.3.17
Aikamoisen sopan Parkkinen on keitellyt! Alan olla yhä vakuuttuneempi, että Parkkinen on yksi parhaista naiskirjailijoistamme.
Säädyllinen ainesosa tarjoaa kiehtovan kattauksen ajankuvaa, ruokaa ja draamaa. En halua spoilata seuraavien lukijoiden lukunautintoa, joten kirjoittelen lisää sitten kun kirja palaa kotiin:)
Aikamoisen sopan Parkkinen on keitellyt! Alan olla yhä vakuuttuneempi, että Parkkinen on yksi parhaista naiskirjailijoistamme.
Säädyllinen ainesosa tarjoaa kiehtovan kattauksen ajankuvaa, ruokaa ja draamaa. En halua spoilata seuraavien lukijoiden lukunautintoa, joten kirjoittelen lisää sitten kun kirja palaa kotiin:)
Kirja lähti kierrokselleen.
Kiitos, Tyrnis! Rinkikirja tuli tänään, ja sai minut ensi alkuun ihmettelemään; eihän minulle pitänyt mitää olla tulossa. Kuorta tutkiessani ajattelin, että vain yksi krossaaja on voinut lähettää tämän: Tyrnimarja. Ja silloin muistin Säädyllisen ainesosan. Jotenkin vain pehmustettu kuori, komeat postimerkit ja BC-tarra kertoivat sinusta.
Kiitos myös hauskasta kortista. Sopii niin mainiosti krossaajalle.
Kiitos myös hauskasta kortista. Sopii niin mainiosti krossaajalle.
Ihan ensimmäiseksi, Tyrnimarja: suuresti kiitoksia tämän kirjan ringittämisestä. Sen lukeminen oli enimmäkseen nautinnollista, ja olisin menettänyt paljon jos en olisi saanut sitä käsiini. Itse asiassa luin sen loppuun toissa iltana, mutten muistanut journaloida sitä eilen koneella ollessani. Ehkä niin oli parempi; sain päivän verran lisäaikaa miettiä mitä oikein sanoisin.
Miettimisaika oli tarpeen, sillä lukukokemukseni oli aika lailla ambivalentti. Vieläkään en oikein osaa muotoilla ajatuksiani.
Teksti lähti vetämään heti, Parkkinen hallitsee tarinankerronnan hienosti. Matkan varrella mietin moneen kertaan ensimmäisen luvun merkitystä kertomuksessa, se kun tuntui niin kovin irralliselta. Tulihan se selitys lopulta, ja luku osoittautui tuiki tärkeäksi juonen kannalta. Silti toivoin, että se olisi edes jotenkin kiinnitetty kokonaisuuteen jo aiemmin. Ajankuva on kiinnostavaa, vaikka siihen oli ripoteltu yllättävän paljon anakronismia. Alussa se ei häirinnyt — mietiskelin vain, tekikö Parkkinen sen tahallaan vai laiskuuttaan — mutta sitten tultiin aiheeseen, jonka historian minä tunnen likipitäen läpikotaisin… Nykyaikaisen käsitteen käyttäminen historiallisessa tekstissä oli kuin märällä rätillä huitaisu tämän lukijan silmille. Se lähestulkoon loukkasi. Käsitän toki, että kirjailijalla on taiteellinen vapautensa, eikä fiktiivinen teos suinkaan ole mikään tietokirja. Mutta kun asioiden tarkistaminen on nykyisin niin käsittämättömän helppoa, iso määrä räikeitä anakronismeja tai muita ns. vaihtoehtoisia faktoja (lainaan tässä Trumpin tiedottajaa) antavat vaikutelman julkeasta välinpitämättömyydestä lukijakuntaa kohtaan.
Kirjaa aloitellessani pelkäsin sen ratsastavan ruokaohjeita romaaneissa -trendillä, mutta onneksi erehdyin. (Esimerkkejähän on vaikka kuinka paljon. En tiedä, kenen oli alkuperäinen idea, mutta Mario Simmel oli varmasti ensimmäisten joukossa romaanillaan Es muß nicht immer Kaviar sein (1960, suomeksi Ei aina kaviaaria). Suomessa ensimmäisiä taisivat olla Veikko Huovinen Lampaansyöjillään (1970) ja Outi Pakkanen Anna Laine -kirjoillaan.) Vaikka ruoalla on merkittävä osansa kirjassa, Parkkinen puhuu siitä maltilla.
Hiukan minua hämmensi ja jopa kiukutti se, että kirjassa oli hitusen avainromaanin tuntua. Esimerkkinä vaikkapa se runon kirjoittanut, kansainvälisesti arvostettu kirjailija, joka ”kirjoittaa järkälemäisiä historiallisia romaaneja, yhtä haaveellisia kuin ne hänen pöhköt nuoruuden runonsa”. Ja sitten Parkkinen vielä sekoitti muhennokseensa säädyttömämmän ainesosan ryhtymällä lopulta tuuppaamaan joukkoon myös oikeita henkilönimiä. Ihan kaikkeen ei minun empatiakykyni/huumorintajuni venynyt.
Ininöistäni huolimatta tykästyin kirjaan kovasti. Matkan varrella jopa ajattelin sen päätyvän vuoden parhaimpien lukukokemusteni joukkoon. Nyt en ole siitä varma, pitänee odotella muutama päivä tuntojani kuulostellen. Joka tapauksessa tekisi mieleni lukea kirja pian uudelleen, vaikka tuskin sitä tulenkaan tekemään. Olin nimittäin jättänyt merkin yhteen kohtaan, jonka halusin kirjoittaa itselleni muistiin. Kirjan luettuani tajusin sen lukuohjeeksi, jota tekijä vielä tarkensi myöhemmin. Varmuuden vuoksi kirjoitan merkkaamani kohdan valkoisella. Se pitään aktivoida hiirellä, jos tekstin haluaa näkyväksi:
Kirjoissa lukija voi luottaa siihen, että ikkunasta lentänyt lintu ei ole vain lintu, aivan kuten auki jääneet ranskalaiset ikkunat huoneessa eivät ole vain kätevä kulkuaukko. Ne ovat merkki siitä, että murhaaja on poistunut huoneesta ja jättänyt ne sulkematta.
Kirja siirtyy kohtapuoliin Hambon käsiin. Sitä ennen kuitenkin: vielä kerran kiitokset, Tyrnimarja! Tämän kokemuksen jälkeen tartun mieluusti muihinkin Parkkisen teoksiin.
Lisäys. Merkintää tehdessäni ajattelin unohtaneeni jotain mitä halusin sanoa. Miitissä sitten muistin: Parkkinen päättelee kertomuksen lopulla roikkuvat langat kokonaisuuteen kiitettävästi ja vastaa samalla lukemisen aikana syntyneisiin kysymyksiin. En kuitenkaan voinut välttyä tunteelta, että kirjailijalla oli tullut liian kiire. Lankoja pääteltiin lähes hengästyttävällä vauhdilla, ja se jätti kertomuksen päätteeksi vähän epämukavan olon. Luulen että juuri se sai minut pohtimaan, kuuluuko kirja sittenkään ihan kaikkein parhaimpiin lukukokemuksiini tänä vuonna.
Ja vielä: Säädyllinen ainesosa oli Tulenkantaja-palkintoehdokas v. 2017. Valitettavasti se ei voittanut.
Miettimisaika oli tarpeen, sillä lukukokemukseni oli aika lailla ambivalentti. Vieläkään en oikein osaa muotoilla ajatuksiani.
Teksti lähti vetämään heti, Parkkinen hallitsee tarinankerronnan hienosti. Matkan varrella mietin moneen kertaan ensimmäisen luvun merkitystä kertomuksessa, se kun tuntui niin kovin irralliselta. Tulihan se selitys lopulta, ja luku osoittautui tuiki tärkeäksi juonen kannalta. Silti toivoin, että se olisi edes jotenkin kiinnitetty kokonaisuuteen jo aiemmin. Ajankuva on kiinnostavaa, vaikka siihen oli ripoteltu yllättävän paljon anakronismia. Alussa se ei häirinnyt — mietiskelin vain, tekikö Parkkinen sen tahallaan vai laiskuuttaan — mutta sitten tultiin aiheeseen, jonka historian minä tunnen likipitäen läpikotaisin… Nykyaikaisen käsitteen käyttäminen historiallisessa tekstissä oli kuin märällä rätillä huitaisu tämän lukijan silmille. Se lähestulkoon loukkasi. Käsitän toki, että kirjailijalla on taiteellinen vapautensa, eikä fiktiivinen teos suinkaan ole mikään tietokirja. Mutta kun asioiden tarkistaminen on nykyisin niin käsittämättömän helppoa, iso määrä räikeitä anakronismeja tai muita ns. vaihtoehtoisia faktoja (lainaan tässä Trumpin tiedottajaa) antavat vaikutelman julkeasta välinpitämättömyydestä lukijakuntaa kohtaan.
Kirjaa aloitellessani pelkäsin sen ratsastavan ruokaohjeita romaaneissa -trendillä, mutta onneksi erehdyin. (Esimerkkejähän on vaikka kuinka paljon. En tiedä, kenen oli alkuperäinen idea, mutta Mario Simmel oli varmasti ensimmäisten joukossa romaanillaan Es muß nicht immer Kaviar sein (1960, suomeksi Ei aina kaviaaria). Suomessa ensimmäisiä taisivat olla Veikko Huovinen Lampaansyöjillään (1970) ja Outi Pakkanen Anna Laine -kirjoillaan.) Vaikka ruoalla on merkittävä osansa kirjassa, Parkkinen puhuu siitä maltilla.
Hiukan minua hämmensi ja jopa kiukutti se, että kirjassa oli hitusen avainromaanin tuntua. Esimerkkinä vaikkapa se runon kirjoittanut, kansainvälisesti arvostettu kirjailija, joka ”kirjoittaa järkälemäisiä historiallisia romaaneja, yhtä haaveellisia kuin ne hänen pöhköt nuoruuden runonsa”. Ja sitten Parkkinen vielä sekoitti muhennokseensa säädyttömämmän ainesosan ryhtymällä lopulta tuuppaamaan joukkoon myös oikeita henkilönimiä. Ihan kaikkeen ei minun empatiakykyni/huumorintajuni venynyt.
Ininöistäni huolimatta tykästyin kirjaan kovasti. Matkan varrella jopa ajattelin sen päätyvän vuoden parhaimpien lukukokemusteni joukkoon. Nyt en ole siitä varma, pitänee odotella muutama päivä tuntojani kuulostellen. Joka tapauksessa tekisi mieleni lukea kirja pian uudelleen, vaikka tuskin sitä tulenkaan tekemään. Olin nimittäin jättänyt merkin yhteen kohtaan, jonka halusin kirjoittaa itselleni muistiin. Kirjan luettuani tajusin sen lukuohjeeksi, jota tekijä vielä tarkensi myöhemmin. Varmuuden vuoksi kirjoitan merkkaamani kohdan valkoisella. Se pitään aktivoida hiirellä, jos tekstin haluaa näkyväksi:
Kirjoissa lukija voi luottaa siihen, että ikkunasta lentänyt lintu ei ole vain lintu, aivan kuten auki jääneet ranskalaiset ikkunat huoneessa eivät ole vain kätevä kulkuaukko. Ne ovat merkki siitä, että murhaaja on poistunut huoneesta ja jättänyt ne sulkematta.
(s. 94)
Kirja siirtyy kohtapuoliin Hambon käsiin. Sitä ennen kuitenkin: vielä kerran kiitokset, Tyrnimarja! Tämän kokemuksen jälkeen tartun mieluusti muihinkin Parkkisen teoksiin.
Lisäys. Merkintää tehdessäni ajattelin unohtaneeni jotain mitä halusin sanoa. Miitissä sitten muistin: Parkkinen päättelee kertomuksen lopulla roikkuvat langat kokonaisuuteen kiitettävästi ja vastaa samalla lukemisen aikana syntyneisiin kysymyksiin. En kuitenkaan voinut välttyä tunteelta, että kirjailijalla oli tullut liian kiire. Lankoja pääteltiin lähes hengästyttävällä vauhdilla, ja se jätti kertomuksen päätteeksi vähän epämukavan olon. Luulen että juuri se sai minut pohtimaan, kuuluuko kirja sittenkään ihan kaikkein parhaimpiin lukukokemuksiini tänä vuonna.
Ja vielä: Säädyllinen ainesosa oli Tulenkantaja-palkintoehdokas v. 2017. Valitettavasti se ei voittanut.
Released 6 yrs ago (4/5/2017 UTC) at Tampere, Pirkanmaa / Birkaland Finland
CONTROLLED RELEASE NOTES:
Säädyllinen ainesosa on nyt Hambolla ja toivottavasti myös maistuu. Lukuiloa!
Rinkikirja siirtyi miitissä Tarnalta minulle, kiitos Tarna.
En ole ennen lukenut mitään Leena Parkkiselta ja tämän kirjan odotukset olivat korkealla. Jo kirjan takakannen kerronta tuntui mielenkiintoiselta.
Kirjan alku vei mennessään, mutta yhtäkkiä mielenkiinto lopahtaa. Kirjan tarina on sekava , on laittomia ja siveettömiä suhteita naisten välillä, parantoloita lesboille. On vähän väljähtänyt avioliitto, äitiin tarrautunut poika, päähenkilön isä, joka pelastaa työssään tyrineen vävyn . Toinen maailmansota, parempi sisko, itsemurhan tehnyt ystävä .
Kirja ei ollut minun makuuni mutta kiitos Tyrnimarjalle tästä ringistä. Joka tapauksessa oli mielenkiintoista lukea tämä Parkkisen kirja.
Kirja jatkaa matkaansa Aavalle
Kirjan alku vei mennessään, mutta yhtäkkiä mielenkiinto lopahtaa. Kirjan tarina on sekava , on laittomia ja siveettömiä suhteita naisten välillä, parantoloita lesboille. On vähän väljähtänyt avioliitto, äitiin tarrautunut poika, päähenkilön isä, joka pelastaa työssään tyrineen vävyn . Toinen maailmansota, parempi sisko, itsemurhan tehnyt ystävä .
Kirja ei ollut minun makuuni mutta kiitos Tyrnimarjalle tästä ringistä. Joka tapauksessa oli mielenkiintoista lukea tämä Parkkisen kirja.
Kirja jatkaa matkaansa Aavalle
Released 6 yrs ago (5/16/2017 UTC) at Tampere, Pirkanmaa / Birkaland Finland
CONTROLLED RELEASE NOTES:
Kirja lähti postin mukana Aavalle.
Mukavia lukuhetkiä.
Mukavia lukuhetkiä.
Journal Entry 10 by aava at Jyväskylä, Keski-Suomi / Mellersta Finland Finland on Wednesday, May 17, 2017
Nyt on hoitanut Posti hommansa kuten pitääkin ja kirja tupsahti luukusta. Menee suoraan lukulistan kärkeen. Kiitos Tyrnimarjalle ringityksestä ja Hambolle postituksesta. Mielenkiinnolla odotan lukukokemusta.
Journal Entry 11 by aava at Jyväskylä, Keski-Suomi / Mellersta Finland Finland on Saturday, May 27, 2017
Oi, miten hienon kirjan Leena Parkkinen on kirjoittanut. Se oli kuin kirjoitettu minulle. Rakastin siinä oikeastaan kaikkea, ruokaa, kirjeitä, historiaa ja ajankuvaa joka oli ruoan kautta niin hienosti ilmeni. Ehkä ainoa kiusaannuttava elementti oli Saaran ja Juhanin avioliitton kuvaus, jossa Juhani jää aika yksiulotteiseksi pahviksi. Muuten Parkkinen oli kattanut kaiken niin kauniisti, että lienee pakko hommata tämä jostain omaan hyllyyn. Ihan jääkaappi tyhjänä ei tätä kannata lukea ja jos pientä mussutusta sallitaan niin loppu oli hivenen hoputettu, mutta se oli pienoinen kupru.
Kiitos Tyrnimarja tämän herkullisen kirjan ringityksestä, laitan sen eteenpäin Outalle ensi viikon aikana.
edit 1.6.2017: Matkalla, lukuiloa Outalle!
Kiitos Tyrnimarja tämän herkullisen kirjan ringityksestä, laitan sen eteenpäin Outalle ensi viikon aikana.
edit 1.6.2017: Matkalla, lukuiloa Outalle!
Kiitos Aavalle tästä rinkikirjasta. 😊
Tämä oli oikein viihdyttävä kirja. En ole Parkkisen kirjoja aiemmin lukenut, mutta aion lukea jatkossa lisää.
Välillä kyllä iski nälkä ja ruoanlaitosta ja kulinaristisista nautinnoista pitävänä ihmisenä mielitekoja eri ruokalajeihin. Pitää tehdä kunnon sipulikeittoa jonain päivänä. :) Kiitos Tyrnis, että sain osallistua tähän rinkiin.
Postitus sovittu tälle loppukesästä eli jos joku vielä rinkiin haluaa, ehtisi osallistua.
Välillä kyllä iski nälkä ja ruoanlaitosta ja kulinaristisista nautinnoista pitävänä ihmisenä mielitekoja eri ruokalajeihin. Pitää tehdä kunnon sipulikeittoa jonain päivänä. :) Kiitos Tyrnis, että sain osallistua tähän rinkiin.
Postitus sovittu tälle loppukesästä eli jos joku vielä rinkiin haluaa, ehtisi osallistua.
Released 6 yrs ago (7/28/2017 UTC) at Sastamala, Pirkanmaa / Birkaland Finland
CONTROLLED RELEASE NOTES:
Tämä lähti Taryalle menevässä paketissa kohti Helsinkiä kuriroitavaksi kotiin sitten jossain vaiheessa. :)
Kuriiri kuittaa, kirja odottaa pks-miittiin menevien pinossa :)
Kirja palasi kierrokseltaan. Kiitos lukijat kommenteistanne!
Toivekirja Valopäälle!
Toivekirja tuli, kiitoksia paljon. Aivohäiriön vuoksi tämä kirjaaminen kesti.
Mielenkiintoinen ja hyvä kirja.
Journal Entry 20 by valopää at Tampere, Pirkanmaa / Birkaland Finland on Thursday, September 20, 2018
Released 5 yrs ago (9/20/2018 UTC) at Tampere, Pirkanmaa / Birkaland Finland
CONTROLLED RELEASE NOTES:
Miittiin Metsoon tyrkylle.
Journal Entry 21 by Eevakaarina at Tampere, Pirkanmaa / Birkaland Finland on Friday, September 21, 2018
Metson miitistä
Journal Entry 22 by Eevakaarina at Sampolan kirjasto (bookcrossing-pöytä) in Tampere, Pirkanmaa / Birkaland Finland on Tuesday, November 20, 2018
Released 5 yrs ago (11/20/2018 UTC) at Sampolan kirjasto (bookcrossing-pöytä) in Tampere, Pirkanmaa / Birkaland Finland
WILD RELEASE NOTES:
Ei oikein sytyttänyt