Takakansi (aiemmin ilmestyneestä laitoksesta):

"Useimmat nuoret parit suunnittelevat hankkivansa jossakin vaiheessa perheenlisäystä. Niin myös kirjan kirjoittaja ja hänen miehensä. Hyvin varhain kuitenkin selviää, että biologisesti yhteisen lapsen saaminen on heille mahdotonta. Siitä käynnistyy prosessi, joka on tuttu lukemattomille vastaavassa tilanteessa oleville pariskunnille. Vaikka jokaisella parilla on oma tarinansa, kokemuksissa on myös paljon yhteistä.
Pirre Saarion päiväkirjan omainen kuvaus on psykologinen tilitys tunnoista, jotka liittyvät pohjimmaisiin kysymyksiin ihmisenä olemisesta, perheen merkityksestä, naisen ja miehen suhteesta. Se kuvaa myös ympäristön asenteita ja muistuttaa siitä tuen tarpeesta, joka lapsettomuudesta kärsiville on korvaamaton. "

Kirjapaja, 2. uudistettu laitos, 2001.

Minulla ei ole omakohtaista kokemusta lapsettomuudesta, mutta tämä oli tarpeellinen muistutus siitä, kuinka kipeältä ja vaikealta lapsista puhuminen - omakin puhumiseni - saattaa tuntua sellaisesta ihmisestä, joka on tahattomasti lapseton. Kirjassa oli paljon hyvää, mutta pientä kritiikkiä toistosta ja siitä, että kirjoittajan kristillinen näkökulma rajoitti lapsettomuuden koskemaan pitkälti vain avioliittoa ja miehen ja naisen välistä suhdetta. Lapsettomuushan voi olla ongelma myös samaa sukupuolta oleville pareille ja yksinäisille ihmisille. Ehkä kyse on myös aikakaudesta, tämä kirjahan on kirjoitettu yli 15 v sitten. Lukiessa huomasin, että olisin oikeastaan kiinnostunut lukemaan myös lapsettomuudesta tietoisena valintana, sitä nämä kirjan esimerkkitarinat eivät käsitelleet. Kirjaa voisi suositella vertaistukikirjaksi lapsettomuudesta kärsivälle, olettaen, ettei lukija kavahda kirjan vahvahkoa uskonnollista sävyä.

Tämä kirja lentää tai ainakin ajelee postiautolla toivojalleen. Iloa syksyyn!

Kiitoksia ylläristä. Tekis mieli alkaa lukea heti, mutta nyt on aika paljon lupailtuja ja muita kesken. Odottanee siis hetkisen lukuvuoroa.

Tykkäsin tästä. Itselläkään ei ole omakohtaista kokemusta lapsettomuudesta, vaikka olin siihenkin vaihtoehtoon varautunut.

En tiedä millaiseksi elämä olisi siinä tapauksessa muodostunut. Enkä tielä vielä nytkään miksi tämä muodostuu. Päivä kerrallaan.

Odotin ehkä laajempaa kirjoa lapsettomista ihmisistä kerrottaessa. Tarinat kuulostivat hiukan samanlaisilta.

Olen myös lukenut paljon ihmisten blogeja joissa käsitellään lapsettomuutta. Jostain syystä tykkään lukea näistä asioista, vaikka ovatkin surullisia ja jollain tapaa käsittämättömiä ymmärtää.

Kävin poistokirjojen myynnissä. Noh, sehän lähti ihan lapasesta, mutta jäi sentään yksi kirja kiertoon.

Tulipa napattua se ainoa bc-kirja kirjastomme vaihtohyllyltä eli kiitos LiskoMiettinen :D! Tai siis jätin yhden tilalle!
Vaikka kirjoittajan elämäntilanne on mahdollisimman kaukana omasta nykyisestäni, niin aihe koskettaa lastemme ja lapsenlapsemme kautta toki tällaista mummuikäistäkin ja herättää jo ensi sivujen jälkeen monenlaista pohdintaa tästä ehkä yhdestä herkimmistä ihmisen elämänkulkua ja kohtaloa (tai mitä sitten halutaankin ajatella) koskevasta asiasta. Eli jatkan lukemista ja pohdintoja.

villi vapautus

Löytäjälle kiinnostavia lukuhetkiä!