WSOY 2016. 207 s.

Kirjan vuosi 2015 -kirjoituskilpailun voittaja
Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinto 2016
Tulenkantaja-palkinto 2017

Romaanissa Alma Mahler seikkailee vuorotellen muutaman nykynaisen kanssa.
En innostunut tästä naiseutta ja ruumiillisuutta käsittelevästä kirjasta aivan niin paljon kuin ennakkohehkutuksista annoin itseni odottaa. Aikani ihmettelin, missä on pihvi. Minulle pihvi tarjoutui vasta parilla viime sivulla, taidenäyttelyn avajaisepisodissa, naiskuvien kuvauksessa. Jos tämä kirja olisi miehen kirjoittama kaikkine lehmäksinimittelyineen, johan haloo nousisi. Mutta naiset tekevät sen itse.
Silti olisin suonut tunnistettavan yökerhotanssijattaren jätetyksi rauhaan.

Alma Mahler on ollut minulle läheisesti tuttu siitä asti, kun Tom Lehrerin uutisvuoto-henkisestä showsta taltioitu levy That Was the Year That Was on huostautunut hyllyyni. Laulu löytyy youtubesta, ja tässä versiossa on myös Tom Lehrerin hupaisa intro.

Säteenä maailmalle: (ilmoittaudu yv:llä)

erpax (Hki)
aava (Jyväskylä?)
Hambo (Tre)
Alejanda (Pori) varasi viimeisen paikan.

-ruzena

Alma jacta est.

Kantaako jää vai joudunko kahlaamaan... Räpiköinnistä sainkin jo mallia. Kiitos kirjoista, ruzena!

Pelkäsin etukäteen kustantajan kuvaamaa "rihmastomaisuutta" ja myös sitä, että olisin heikoilla jäillä, jos menisi kovin poikkitaiteelliseksi.
Mitään kovin uutta teos ei kai nosta esiin, mutta tarkastelee teemojaan omanlaisesti. Tykästyin osittain kovastikin kirjailijan tyyliin. Tekstistä nousee kuvia, joiden kohde ja kohtelu vaihtelevat. Kuvia milloin tarkennetaan, milloin sumennetaan, mutta mitään ei sillä hetkellä tunnuta jäävän pitkäksi aikaa tarkastelemaan. Kuvallisuuden lisäksi pidin kertojaäänen vaihtelusta. Se virkisti ja paikoin oli huojentavaa päästä hetkeksi katsomaan asioita puluperspektiivistä, jopa avaruudesta. Tämän kirjan kohdalla yllätyksekseni pidin jopa "kaikkitietävästä kertojasta", vaikken lehmittelyistä ja muista halveksuvista sättimisistä yhtään innostunut, tuntuivatpa vielä jossain määrin ristiriitaisilta voimakeinoilta äänen oletettuihin tarkoitusperiin nähden. Onneksi salaperäinen kertoja ja teoksen nimen selitys loppumerkkiään myöten saivat viimeisen varmistuksen loppusivuilla. Herrasmieskommentoija yllätti täysin.

Kiitokset lukukokemuksesta, ruzena!
Alma! lähti helmat paukkuen Aavalle.

Alma! Tuli tunturiin. Kiitos.

Voihan! Alma minkä teit. Luin tämän kirjan lievässä kuumeessa ja kai pää oli vähän enemmän höttöä kuin tavallista, mutta hukkasin sen punaisen narunpätkän aina välillä. Siellä oli puluja (kiinnostavia), lakimiehiä, ja taiteilija ja yökerhotaitelija ja Nigerian kaapatut tytöt. Ja oli siellä Almakin muutamalla sivulla.

Ei nyt ihan sellainen huippu luokanesikoinen, joka innostaisi odottamaan seuraavaa romaania, mutta jotain omaleimaisen hyvää tässä oli. Aina hetkittäin. Mutta jos nyt jotain arvosanaa pitäisi antaa niin jonnekin seiska plussan tasolla mentäisiin. En välttämättä muista enää muutaman kuukauden kuluttua juuri mitään. Ihan kiva ei riitä.

Kirja on jo pakattu ja kunhan muistan kiikuttaa postiin niin lähtee Hambolle. Kitos ruzenalle lukukokemuksesta.

Alma saapui tänään Tampereelle.

Kun tämä kirja ilmestyi, kiinnostuin tästä välittömästi. Oletin kirjan kertovan Alma Mahlerin elämästä. Yllätyksenä minulle tuli kirjan useat irralliset henkilöt kuten taiteilija Aino, epämääräinen kertojaääni, alkoholisoitunut yökerhotanssija jne.

Kyllä minä kovasti yritin pitää tästä kirjasta. Ja varsinkin kun Alma on saanut niin paljon arvostettuja kirjallisuuspalkintoja, sitä enemmän minä yritin tätä kirjaa ja sen sisältöä ymmärtää.

Alma Mahler henkilönä on kiinnostava. Olihan hän naimisissa yhden aikansa merkittävimmän kapellimesterin kanssa. Avioliiton ehtona oli ollut, että Alma luopuu omasta säveltäjän urastaan. Näin Alma tekikin

Alma Mahlerin elämässä on ollut paljon surua. Hän menetti 5-vuotiaan esikoistyttärensä tulirokkoon. Myöhemmin Gustaf Mahlerin kuoltua Alma avioitui kolmesti. Toisen aviomiehensä kanssa Alma sai tyttären joka kuoli 18-vuotiaana polioon. Prahalaisen runoilijan kanssa Alma sai Martin-pojan joka myös menehtyi 10 kuukauden ikäisenä. Alma muutti silloisen aviomiehensä kanssa 1940 Yhdysvaltoihin missä hänestä tuli tunnettu kulttuuripersoona.

Minulla on uskoa että Almasta olisi voinut saada toisenkinlaisen kirjan aikaan, sen verran rikas elämä hänellä on ollut. Hanna Weselius kirjoitti tämänlaisen Alman jolla on omat ansionsa palkinnoista päätellen. Minulle tämä Alma ei avautunut, valitettavasti vaikka toki myönnän sen ansiot.

Kiitos ruzenalle kirjan kierrättämisestä ja mahdollisuudesta lukea tämä mielenkiintoinen kirja.

Kirja lähtee nyt kohti Poria.

Edit:
Olipa ihmeellinen ja mukava sattuma:
Tampereen Filharmonia Santtu-Matias Rouvalin johtamana esitti eilen illalla 7.4.2017 Mahlerin Sinfonian nro 5. Sinfonian loppuosan muusana oli 22-vuotias Alma Schindler jonka Mahler nai vuonna 1902. Sinfonian kuuluisassa Adagietto-osassa voi melkein käsin kosketella niitä voimakkaita tunteita, joita Mahler koko hurmaavaa Almaa kohtaa.

Upea upea sinfonia, jonka Santtu-Matias Rouvali johti tyylikkäästi saaden loppuunmyydyn katsomon seisaaltaan taputtamaan orkesterinjohtajalle ja orkesterille :)

Kirja lähtee Alejandalle Poriin.
Mukavia lukuhetkiä!

Alma Porissa, kiitos!

Tiedättehän sähkömagneetin? Kun siihen johtaa sähköä, se on magneettinen ja kun sähkön tulo lakkaa, se on vain pala rautaa. Tämä kirja on sähkömagneetti. Välillä se imi todella voimakkaasti otteeseensa, mutta sitten tipahdin. Tätä jatkui koko ajan. Joku silti rikkonaisessa tarinassa kiehtoi, kun lukemista oli silti pakko jatkaa. Hyvin erikoinen lukukokemus oli tämä.

En vapauta villisti. Pistän odottamaan seuraavaa uhria, joka on jo tiedossa.

Kuriirimerkintä. Seuraava lukija taitaa saada kirjan tänään.

Alma saapui luokseni Tikkurilassa. Sen verran mielenkiintoisesti ovat edelliset lukijat tätä kommentoineet, että odotan lukukokemusta jännittyneenä. Kiitos kierrättäjille ja kuriiri-Niksulle!