Takakannesta:

"Andalusian karkea suola kertoo Espanjasta ja espanjalaisista, vihreästä, utuisesta ja graniitinharmaasta Galiciasta, rannikon karuista kalastajakylistä, Baskimaan vihreistä laaksoista, kiihkeän Madridin neonvaloista, elokuvateattereista ja muovisista kahviloista, La Manchan loppumattomista, tummanpuhuvista ylängöistä - mutta ennen kaikkea lounaisesta Càdizista, valosta ja merestä, Guadalquivirin avoimista tasangoista.

Vivi-Ann Sjögren kirjoittaa leiripaikoista ja avotulista nostalgisesti ja hauskasti, mutta toisinaan - etenkin kertoessaan Francon ajasta - surun ja vihankin vallassa. Kuten tekijän edellisessä suomennetussa teoksessa Mustaa kahvia, keksinmuruja (1998) on tässäkin kirjassa keskeistä ruoka. Rosmariini, timjami, leipä ja öljy, tuore kala, vihannekset ja hedelmät tuoksuvat, mutta suola on kaikkein tärkeintä. Silti on mahdotonta olla huomaamatta syrjäisten kylien lähes käsittämätöntä köyhyyttä. Jokaisen luvun päätteeksi on lukijan iloksi kerätty aitoja espanjalaisia reseptejä."

Kaunis matkakirja. Kirjan teksti on hyvin aistikasta, voi lähes tuntea tuoksut, lämmön, maut. Ainakin minulle kirja avasi kovasti sitä kuinka erilaisia alueita Espanjassa on, kuinka omaleimaisia ne ovat, kuinka tärkeänä omaa kotiseutua pidetään. Muistelmat alkavat 1960-luvun puolelta, ja tietysti ihan valtavasti muutoksia on tullut sen jälkeen, mutta houkuttelisi kyllä tutustua edelleen niihin Espanjan syrjäisempiinkin seutuihin.

Culinary Sweepstakes - jutusta Sakirmolle, tunnelmallisia lukuhetkiä!

Kiitos, olipa yllätys :D Olen tämän kirjan joskus jo lukenut ja pidin siitä kovasti, kuten Sjögrenin (matka)kirjoista yleensäkin - varmaan siis lueskelen tätä ainakin osittain nyt vielä uudestaan.

Tämä löytyikin erään paikallisen toivelistalta, joten pistetään heti menemään!

Kiitos sakirmo toivelistakirjasta!

Tämä oli aivan ihana kirja, kiitos Chania ja sakirmo vielä kertaalleen! Tätä lukiessa oikein tunsi ihana tuoksut - ja vaikka Espanja on muuten muuttunut, jotenkin tutuilta nuo ruuat silti edelleen tuntuivat. Pari reseptiä pääsee varmaan omaan lomakeittiöön kokeiltavaksi, sen vuoksi kirja jää ainakin joksikin aikaa vielä meille.

Aurinkoinen Espanjan asuntomme siirtyi uusille omistajille. Vapautin sen kirjastosta muutaman kirjan villisti ja osa jäi sinne. Suomeen kanssani palasi vain pari keittokirjaa, Välimeren puita ja pensaita käsittelevä kirja ja tämä Vivi-Ann Sjögrenin kirja. Vähintäänkin luen sen vielä kertaalleen itse, mutta voi olla että se jää pysyväiskokoelmaani.