Ystävykset Ella, Stiina ja Karoliina saavat riemukseen käydä yhdessä rippikoulua. Karoliina on erityisen innoissaan päästessään asumaan Ellan luo, missä hän voi välillä autella krouvissakin.

Jännitystä porvoolaisnuorten elämään tuovat paitsi valtiopäivät vieraineen niin kimnaasipoika Priitin tekemä aselöytö. Ei kai vain joku suunnittele kammottavaa tihutyötä, keisari Aleksanterihan on pian taas tulossa kaupunkiin! Ellan mieltä kylläkin kaihertaa vielä enemmän kappalaisentalon sievä kotiopettaja, neiti Annabel. Miksi hän anelee Ellalta venäläisen ulaanin tälle jättämää hopeasormusta? Mitä iloa neidille voi olla pienestä, vaatimattomasta sormuksesta?

Eloisan kertomuksen myötä parin vuosisadan takainen nuorten arki herää eloon. Samalla tulevat tutuiksi Suomen historian jännittävät vaiheet.

Itsenäinen jatko-osa teoksille Keisari ratsastaa kaupunkiin sekä Kolme hopeasormusta.

Tammi 2002

* * * * *
Keisari ratsastaa kaupunkiin: http://www.bookcrossing.com/journal/7614354/

Luin kirjan loppuun tänään ja vaikka tarina oli hieman heppoinen, oli kyllä ihan viihdyttävää matkata vuoden 1809 Porvooseen - taas. Sikäli kirja sopii mainiosti nuorempien luettavaksi, että samalla tulee aikamoinen pläjäys 1800-luvun ajankuvaa, elinolosuhteita ja näkemyksiä eli historian oppitunti romaanin muodossa, mutta nimenomaan nuorten silmin nähtynä. Itsekin jäin miettimään syitä, miksi Suomi sai vuonna 1809 säilyttää omat lakinsa, omistusoikeutensa, kielensä ja uskontonsa, miksi tsaari ei muiden Venäjän valtaamien alueiden tapaan täällä antanut maita ruhtinailleen eivätkä suomalaiset joutuneet maaorjuuteen. Rupla toki tuli uudeksi valuutaksi..

Tapani Löfving mainittiin tässäkin kirjassa ja samassa yhteydessä taisi olla viittaus Piilopirtin tyttöihin (http://www.bookcrossing.com/journal/13707268/), jonka luin marraskuussa 2015.

Iso osa kirjan viehätyksestä - siis tuon todellisiin tapahtumiin liittymisen ohella - on tietysti tarinan sijoittuminen tuttuihin paikkoihin. Linnamäki ja Maarinranta ovat tuttuja paikkoja, mutta niin suuria leskenlehtiä, että niiden alle voi piilottaa asekätkön, en siellä(kään) ole nähnyt :D Jättipalsamia siellä kyllä kasvaa ja olen sitä ollut talkoilla repimässäkin. Olisivatkohan ne merkilliset, koreat, värikkäät ja tuoksuvat kukat, joiden siemeniä ulkomaisten kauppa-alusten mukana oli levinnyt rantaryteikköön (s. 148-149), olleet juurikin jättipalsamia?

Nuorten surressa eroaan, kun valtiopäivämiehen lasten oli lähdettävä valtiopäivien jälkeen kotiinsa Loimaalle ja Priitin kesän ajaksi Savoon, en voinut olla ajattelematta, miten lopulliselta ero varmasti tuohon aikaan tuntui ja lopullinen se helposti olikin. Ei ollut yhteydenpitoon puhelimia, netistä puhumattakaan, ei mahdollisuuksia/varaa monen päivän hevoskyyteihin, ei edes postimaksuihin ja sitä paitsi kirjeenvaihtoa varten olisi pitänyt olla hyvä kirjoittamaan ja lukemaan.

Osallistun kirjalla Pamina_81:n Helmet-lukuhaasteeseen. Haasteen kohdassa 36 edellytetään, että runo on kirjassa tärkeässä roolissa. Tässä runo on oikeastaan ylistyslaulu keisarille:

Eläkön Kejsari,
suloinen sankari.
Eläkön Hän.

Hengemme, talomme,
lapsemme, vaimomme,
lakimme, uskomme
säilyttämän.

Suomenkin rannalle,
hyljätyll' kansalle
katselkon Hän.

Mettängin kodasa
orvollen osansa,
pienimmäll' omansa
warjelkon Hän.

Turvana tuhanden
Herrana sydänden
hallitkon Hän.

Wäärille pelwoxi,
Hyville toiwoxi,
Oikeudell' woitoxi
Wallitkon Hän!

Pari Dieckmannin kirjaa taitaa vielä olla TBR-hyllyssä, se on hyvä se ;)

Kirja varattu lii5alle, jonka hippasin sillä Toivelistahipassa. Toimitus varmaankin kuriirikyydillä..

Saka74 on lupautunut kuriroimaan kirjoja Tampereelle, joten otan tämän Dieckmannin kirjan mukaani huomiseen kirjanvaihtomiittiin Myyrmäkeen :) Isot kiitokset kuriirille ja hyviä lukuhetkiä lii5alle!

Kiitos taas toivelista-Dieckmannista! Olen tainnut saada aika monta Dieckmannin kirjaa juuri Taryalta.
Koskapa tämä on jatkoa kahdelle muulle kirjalle, taidan laittaa tämän lukupinoon odottamaan, josko vaikka jostain saisin käsiini ne edeltävät osat - vaikka tämä itsenäinen jatko-osa onkin. Jos oikein alkaa tämä kirja houkuttaa, niin eiköhän ne edeltävät osat löydy vaikka kirjastosta. Onneksi ei lukeminen lopu kesken, vaikka jonkun kirjan laittaa sivuun odottamaan sopivaa hetkeä.

Minkula toivoi Dieckamnnin kirjoja, joten päätin lukea tämän, vaikka en ole aiempia tämän sarjan kirjoja lukenut. Aivan alussa tuntui, että olisi ollut hyvä lukea ne edelliset, mutta kyllä tähän tarinaan sisälle pääsi silti.
Tarya tuossa edellä onkin kuvaillut hyvin kirjan historiallista tilannetta.
Ihan ei tämä kirja mahtunut välipahaasteeseen - siihen pitäisi olla korkeintaan 150 sivua, ja tämä meni lähes ripaa hipoen ohi 154 sivullaan.

Kouluhaasteen voittajalle lähtee laatikollinen kirjoja. Leppoisia lukuhetkiä!

Kiitokset kirjasta ja Kouluhaasteen palkinnosta! :)