Lotta on saanut kiltin perhetytön elämästä kyllikseen ja päättää pyrkiä lentoemäntäkurssille - salaa vanhemmiltaan. Opiskelemaan päästyään hän muuttaa asumaan Madonnan näköisen Pupun ja ujon Marleenan kanssa.

Vauhdikas opiskelijajoukko ahertaa katastrofiharjoituksissa, kieliopinnoissa ja tyylikursseilla, mutta osaa myös ottaa ilon irti elämästä. Ja kun Lotta valmistuttuaan pääsee ensimmäiselle lennolleen kotikaupunkiinsa Jyväskylään, lentokapteenina on kuin kohtalon oikusta mies, jonka harmaisiin silmiin hän tuntee epätavallisen voimakasta vetoa...

Kyllä elämä on ihanaa!

Otava 1994

* * * * *
Siivet kantavat, Lotta: http://www.bookcrossing.com/journal/14321031/

Slipperbunnyn Aakkosten lukuhaaste 2016-2017 jatkuu 8.3.2017 saakka ja minulta puuttuvat vielä F, Q, U ja W. Tästä taitaa tulla se W-kirja, sillä muut hyllyssä olevat vaihtoehdot vaikuttavat työläämmiltä lukea - kun tässä on myös muutama muu kirja pahasti kesken :P Ja saahan tästä yhden lisäkirjan Alejandan Suomalaiseen lukuhaasteeseen 2017 ;)

Nopealukuinenhan tämä oli ja tavallaan kiinnostavakin, mutta... Kirja on ikään kuin väliinputoaja: pidän 1900-luvun ensimmäisten vuosikymmenten lasten- ja nuortenkirjoista sekä nykyisistä (esimerkkeinä Simukka, Mazetti, Hulkko, Nuotio, Veirto), mutta tämä kertomus ei antanut aikuislukijalle juuri mitään. Sellaiselle nuorelle, joka haaveilee lentoemännän työstä, kirja toki käy melkein oppikirjasta :) Aika hyvän kuvan siitä nimittäin saa lentokoneista ja -kentistä sekä siitä, miten niissä toimitaan. Luulen kyllä näin 2010-luvulla minkä tahansa ikäisen lukijan vierastavan kirjan stereotypioita, esimerkiksi sitä, miten lentoemännät automaattisesti haaveilevat lentäjistä, ja että toinen kurssille hyväksytyistä kahdesta stuerttioppilaasta on tietenkin homoseksuaali..

Muutenkin kirjassa oli ihan liikaa hymistelyä ja naiiviutta - vaikka nuortenkirjasta onkin kyse - tyyliin "Suuri kansainvälinen ilmailuperhe, johon Lottakin nyt sai kuulua." Lotan ajatukset tietyistä asioista ovat pitkälti kokemattoman ja tietämättömän nuoren typeriä mielipiteitä, joita Wallenius olisi kyllä vähän voinut karsia. Toivon mukaan asenne muuttuu opintojen aikana tai viimeistään työn alettua, jottei ainakaan muiden terveys ja henki vaarannu, vaikka omistaan ei niin välittäisikään. Onneksi kertomusta sentään vähän tasapainottivat harjoitukset ja kuvaukset lentoemännän oikeasta työnkuvasta ja siitä, mitä työskentely ja asiakaspalvelu pienessä tilassa kilometrien korkeudessa vaatii..

Heti kirjan alussa ärsytti se, miten (teennäisesti) Wallenius valitsi mahdollisimman erilaiset ja eritaustaiset tytöt, joista sitten tietenkin muodostui opintojen aikana yhteen hiileen puhaltava tiimi. Termeistä huomaa ajan kulumisen, nykyään tuskin kukaan pitäisi erityisenä ilmailuslangina, jota kukaan muu ei ymmärrä, sellaisia sanoja kuin geitti tai tägi ;) Sen sijaan vähän yllätti se, että jo yli 20 vuotta sitten ilmestyneessä kirjassa sanotaan, että terrorismia oli syytä pelätä ja että se lisääntyi koko ajan. No kyllä varmaan, mutta viime vuoden kaltaisia hirveitä terrori-iskuja ei kyllä ole osattu ennustaa.. Lensin koko 1990-luvun pitkin Eurooppaa monta kertaa vuodessa eri yhtiöiden koneilla ja eri lentokenttien kautta enkä kyllä sanoisi, että terrorismin pelko olisi esimerkiksi turvatarkastuksessa minkään maan kentällä kovin paljon näkynyt.. Tämä kyllä oli tuttu juttu: "Jokaisen matkustajan piti - - - tunnistaa omat matkalaukkunsa ennen koneeseen nousua." Siinä laukut sitten nököttivät rivissä koneen vierellä ja ne siirrettiin koneen ruumaan vasta, kun omistaja osoitti rivistä omansa.

Sellainenkin yksityiskohta pisti silmään, että kirjan tarinassa lentoaseman poliisina työskenteli yksi Suomen parhaista kuulantyöntäjistä. Eihän siinä mitään muuten, mutta tämän Ketolan mainitaan olevan "sellainen kahdeksantoista metrin mies". 12 vuotta urheilukisoja vapaaehtoistyöntekijän roolissa kolunneelle metrimäärä kuulosti kovin pieneltä :O Ja niin Wikipedia tietääkin kertoa, että miesten SE kuulassa on 21,69 metriä ja se on jo vuodelta 1979 ;) Ihan vain tiedoksi, että naisetkin työntävät yli 18 metriä :D (Asta Ovaskan SE on 18,57 metriä, sekin jo vuodelta 1989 eli viisi vuotta ennen kirjan ilmestymistä..)

Wallenius on toki lentoemäntä ja siis tietää, mistä kirjoittaa, mutta minusta slaidionnettomuuden käsittely oli outoa, siis se, miten opiskelija-Lotta piti itseään vastuullisena, "Sakari Lehtisen syytä se ei ainakaan ollut, mieshän teki vain työtään." Niin siis joo, mitä Lotta sitten teki, ellei työtä käskettyä? Ja kummalla mahtaa jo lain mukaankin olla vastuu harjoituksissa, harjoitusta vetävällä turvapäälliköllä, joka on entinen ammattiupseeri, YK-joukkojen asiantuntija ja lentäjien kouluttaja, vai oppilaalla, joka käsketään turvaamaan toisten laskua koneesta ilman että edes näytetään miten? Aikuinen lukija saa olla tämän verran niuho, aikuinen on Walleniuskin ja hänen pitäisi tietää paremmin eikä antaa nuorille väärää kuvaa :O

Tämä on siis W-kirjani Aakkosten lukuhaasteessa 2016-2017. Myös U on luettu, journaloin sen seuraavaksi. F ja Q vielä puuttuvat.

Suomalaisen lukuhaasteen lisäksi osallistun kirjalla myös Pamina_81:n Helmet-lukuhaasteeseen 2017 (kohta 17. Kirjan kannessa on sinistä ja valkoista).

Walleniuksen kirja on tarjolla tämän illan talvilomamiitissä Roasbergilla. Lukuiloa sen nappaajalle!

Tämä kiinnosti, täytyy perehtyä paremmalla ajalla. Kiitos kirjasta ja miittiseurasta. Jos aakkoshaaste tehtäisiin kirjoittajien etunimillä, tästä saisi monta pistettä.

Tämä kirja kyllä ärsytti minuakin. Mutta luin silti loppuun asti. Teppo Taputtelija sai minut näkemään punaista ja se miten hänen käytöstään pidettiin vain vitsinä. Huoh. Mutta tuollaisen sietäminenkö sitten kuuluu lentoemännän työhön ja ammattitaitoon?

Ja en ole romantiikan ystävä, se nyt ei tosin kirjassa näytellyt niin suurta roolia. Ja kirjan luettuani minulle paljastui, että tämähän on vasta sarjan alkua.

Jotenkin se tuntui hassulta myös se, miten vuokraisäntä hengaili tyttöjen asunnolla, vaikka olikin hyvä tyyppi.

Mutta minusta oli ihan mielenkiintoista lukea lentoemäntien koulutuksesta ja työstä. Siinä mielessä voisin lukea muitakin osia tästä sarjasta, jos vastaan tulee.

Höttöinen kirja siis näin aikuislukijan näkökulmasta. Välipalana nopea lukea.

Dixin miitissä Lotta lennähtää eteenpäin seuraavalle. Lukuiloa!

Lotta lennähti eilisestä miitistä minulle. Skippaan edelliset journal entryt ennen kuin olen itse lukenut kirjan.

Olihan tämä aika huvittava. Välillä tuntui että kirjan tapahtumat olisivat voineet sijoittua useiden vuosikymmenten taa, olisiko kirjoitustyyli sen mielikuvan saanut aikaan. Kirjailija ilmiselvästi tiesi mistä kirjoitti mutta välillä lauseet saivat koomisia piirteitä kuten tuo taryan mainitsema pakkolaskuharjoituksen kohta ja "mies vain teki työtään." Sitten oli toinenkin jolle nauroin, en muistanut merkitä sivua ylös, jotain mainintaa maastakarkoitetusta ja siitä ajatus miehen loppuelämän verran palloittelua maiden välillä kun kukaan ei ota vastaan.
Kaikesta huolimatta olen tyytyväinen että nappasin kirjan Tikkurilan miitistä mukaani.