Tyttö Kuunarilaiturilla
by Margareta Keskitalo | Children's Books | This book has not been rated.
ISBN: 9510077011 Global Overview for this book
ISBN: 9510077011 Global Overview for this book
Registered by toukokuu of Helsinki, Uusimaa / Nyland Finland on 1/2/2017
This Book is Currently in the Wild!
4 journalers for this copy...
Takakannesta:
Tyttö Kuunarilaiturilla on satuttava kertomus alaluokkalaisen maailmasta. Tapahtumaympäristönä on elämän laitapuolen pieni satamakylä ja sankarina hellästi nähty Hannamari, jonka äiti on erilainen: hän vain elää omassa maailmassaan ja kutoo unisukkaa. Mutta Hannamari on tavallista sisukkaampi. Hänen mielikuvituksellaan on siivet, jotka auttavat häntä kestämään koulutoverien ennakkoluuloista ja pelosta nousevan syrjimisen ja kiusaamisen. Sisullaan Hannamari selviää myös vaikean ajan yli, kun nauravasilmäinen, turvallinen isä joutuu töihin pohjoiseen.
Tyttö Kuunarilaiturilla on satuttava kertomus alaluokkalaisen maailmasta. Tapahtumaympäristönä on elämän laitapuolen pieni satamakylä ja sankarina hellästi nähty Hannamari, jonka äiti on erilainen: hän vain elää omassa maailmassaan ja kutoo unisukkaa. Mutta Hannamari on tavallista sisukkaampi. Hänen mielikuvituksellaan on siivet, jotka auttavat häntä kestämään koulutoverien ennakkoluuloista ja pelosta nousevan syrjimisen ja kiusaamisen. Sisullaan Hannamari selviää myös vaikean ajan yli, kun nauravasilmäinen, turvallinen isä joutuu töihin pohjoiseen.
Varattu Taryalle.
Taryalle toivomasi kirja. Kirjan liimaukset ovat vähän pettämässä. Selailin kirjaa, oli koskettavan oloinen tarina, jossa äidillä on mielenterveysongelmia. Myös köyhyyden kanssa lapsi tarinassa kipuilee ja sosiaali-ihmisetkin vilahtelevat tarinassa. Koskettavia lukuhetkiä kirjan parissa!
Kiitos kirjasta, toukokuu! Aika murheelliselta Hannamari kirjan kansikuvassa näyttää, varmaan ihan syystä.. Onneksi kirjan loppu lienee onnellinen ;)
Luin kirjan päivä-pari sitten ja tykkäsin siitä, vaikka olihan kertomus tosi surullinen eikä siellä lopussakaan mitään odottamaani oikeaa päivänpaistetta tullut. Aikamoista saa Hannamari kokea, ottaa vastuuta isoista asioista jo pienenä. Tämä sai miettimään lasten elämää ennen ja nyt. Ennen lapsilta odotettiin tai suorastaan vaadittiin enemmän, Hannamarikin jäi mielenterveysongelmaisen äidin kanssa, ts. käytännössä yksin asumaan puulämmitteistä taloa, kun isä ja veljet lähtivät työhön kauas voimalaitostyömaalle. Toki lapsille myös opetettiin enemmän ja he selviytyivät esimerkiksi askareista, joita moni kaksi-kolmikymppinen ei nykyään osaisi tehdä (vaan kuolisi nälkään ja kylmyyteen), mutta kyllähän tuo jos mikä oli heitteillejättö. Nykyään sosiaaliviranomaiset puuttuvat asiaan ennen kuin lapset ovat resuisia, likaisia ja mahdollisesti nälkäisiä eli heidän tilanteensa ei ainakaan fyysisellä puolella pääse yhtä pahaksi, mutta sitten taas niiden uusavuttomien tai vain itsekkäiden vanhempien, jotka eivät osaa/jaksa/välitä/ymmärrä huolehtia jälkikasvustaan ja opettaa lapsilleen edes perustaitoja, määrä on nykyään moninkertainen. Jokin aika sitten uutisoitiin lasten puheenkehityksen viivästymisestä, kun vanhemmat eivät enää puhu heille vaan ollessaan lastensa kanssa räpläävät vain mobiililaitteitaan. Tätä näkee julkisissa liikennevälineissä paljon: rattaissa istuva lapsi hakee turhaan kontaktia vanhempaansa, jolle somettaminen on tärkeämpää.
Pari liikuttavaa kohtaa kirjasta:
"Onneksi vain äiti oli kotona. Kukaan ei ollut kysymässä, miksi Hannamari itki. Ja kun hän oli parkunut kyllikseen, hän keitti kahvia, kampasi äidin tukan ja kutsui äidin kahville. He joivat kahvit niin kuin hienot rouvat jutellen mukavista asioista. Eikä äiti ollenkaan tiennyt, miten Hannamari kärsi."
"Tosiaan, lauantai! Kurja lauantai. Keittiön lattia oli kylmä ja pölyinen. Äidin tukka kamalan takkuinen.
- Istupa nyt kiltisti, äiti, kun sinulle laitetaan sievät letit, Hannamari sanoi ja alkoi kammata äidin tukkaa. Ei äiti yleensä kuunnellut, kun hänelle puhui. Ei äiti edes huomannut, kun hänen tukkaansa kammattiin. Äiti oli siellä toisessa maailmassa enimmäkseen."
"- Sinä olet reipas tyttö, kyllä sinä tulet toimeen, isä sanoi. - Kauppiaalta saat hakea ruoan laskuun, olen puhunut siellä. Syö sitten lujasti aina koulussa, ettei tarvitse joka ilta keittää kotona.
- Pitäähän äidinkin syödä.
- Niin, niinpä kylläkin. Mutta äiti voi lämmittää ruokaa itselleen, kun vain keität kylliksi. Yritä sitten vähän pitää huolta äidistä muutenkin. Katso, ettei äiti mene ulos vähissä vaatteissa, jos tulee pakkasia. Anna sille puhtaat vaatteet lauantaina. Sutisen Elma on pessyt, niitä on tuolla kamarin kaapissa."
Tämä taas on niin lohdullinen ajatus <3
"- Ukki, Hannamari kysyi, kun he istuivat saunanpesän edessä ja katselivat punaisia liekkejä. - Katoaako kaikki semmoinen, mikä revitään, niin kuin nyt vanhat talot ja laiturit ja muut, kokonaan olemattomiin? Kun ihmiselläkin on sielu, niin eikö tavaroillakin voi olla? Kodeilla ja muilla hyvillä tavaroilla?
- Ehkä niillä onkin, ukki vastasi. - Ehkä kaiken voikin muistaa juuri siksi... unessa tai valveilla. Sinäkin voit milloin tahansa mennä ajatuksissasi kotiin. Voit kulkea siellä niin kuin kaikki olisi ennallaan. Istua tuolilla, joka on poltettu tuhkaksi, avata oven, joka on pilkottu kappaleiksi. Sillä tavalla tavaroilla voi olla sielu, ei kai muuten."
Rotulin merkityksen tiesin/arvasin, myrry piti googlata ;)
Osallistun kirjalla Alejandan Suomalaiseen lukuhaasteeseen.
Edit: Skannasin kirjan kansikuvan tähän, kun se tuolta ylhäältä puuttuu kokonaan :)
Pari liikuttavaa kohtaa kirjasta:
"Onneksi vain äiti oli kotona. Kukaan ei ollut kysymässä, miksi Hannamari itki. Ja kun hän oli parkunut kyllikseen, hän keitti kahvia, kampasi äidin tukan ja kutsui äidin kahville. He joivat kahvit niin kuin hienot rouvat jutellen mukavista asioista. Eikä äiti ollenkaan tiennyt, miten Hannamari kärsi."
"Tosiaan, lauantai! Kurja lauantai. Keittiön lattia oli kylmä ja pölyinen. Äidin tukka kamalan takkuinen.
- Istupa nyt kiltisti, äiti, kun sinulle laitetaan sievät letit, Hannamari sanoi ja alkoi kammata äidin tukkaa. Ei äiti yleensä kuunnellut, kun hänelle puhui. Ei äiti edes huomannut, kun hänen tukkaansa kammattiin. Äiti oli siellä toisessa maailmassa enimmäkseen."
"- Sinä olet reipas tyttö, kyllä sinä tulet toimeen, isä sanoi. - Kauppiaalta saat hakea ruoan laskuun, olen puhunut siellä. Syö sitten lujasti aina koulussa, ettei tarvitse joka ilta keittää kotona.
- Pitäähän äidinkin syödä.
- Niin, niinpä kylläkin. Mutta äiti voi lämmittää ruokaa itselleen, kun vain keität kylliksi. Yritä sitten vähän pitää huolta äidistä muutenkin. Katso, ettei äiti mene ulos vähissä vaatteissa, jos tulee pakkasia. Anna sille puhtaat vaatteet lauantaina. Sutisen Elma on pessyt, niitä on tuolla kamarin kaapissa."
Tämä taas on niin lohdullinen ajatus <3
"- Ukki, Hannamari kysyi, kun he istuivat saunanpesän edessä ja katselivat punaisia liekkejä. - Katoaako kaikki semmoinen, mikä revitään, niin kuin nyt vanhat talot ja laiturit ja muut, kokonaan olemattomiin? Kun ihmiselläkin on sielu, niin eikö tavaroillakin voi olla? Kodeilla ja muilla hyvillä tavaroilla?
- Ehkä niillä onkin, ukki vastasi. - Ehkä kaiken voikin muistaa juuri siksi... unessa tai valveilla. Sinäkin voit milloin tahansa mennä ajatuksissasi kotiin. Voit kulkea siellä niin kuin kaikki olisi ennallaan. Istua tuolilla, joka on poltettu tuhkaksi, avata oven, joka on pilkottu kappaleiksi. Sillä tavalla tavaroilla voi olla sielu, ei kai muuten."
Rotulin merkityksen tiesin/arvasin, myrry piti googlata ;)
Osallistun kirjalla Alejandan Suomalaiseen lukuhaasteeseen.
Edit: Skannasin kirjan kansikuvan tähän, kun se tuolta ylhäältä puuttuu kokonaan :)
Kiitokset kirjasta.
pakko kommentoida pariin kohtaan, eli Taryan jornaliin ja sit tuohon kuvaan.
eli je:stä siihen ouheenkehityksestä varmasti usein on niin että siihen viivästymiseen vaikutta jos puhutaan vähän mut esim. mun kaverilla on toisiksi nuorimmaisella puheen viivästymä ja he tekevät todella paljon kaikkee yhdessä ja isommatkin juttelee näille pienemmille että aina se ei siis johdu siitä että oltais vaan nenä kiinni puhelimessa eikä jutella ja tehdä mitään.
ja sit tuohon kuvaan se on kyllä ikävä tosiasia et tuosta pitää muistuttaa oon iteki ollut jossain päiväkodis töissä jossa tosiaan tuollainen oli portinpielessä.
kuulostaa muuten taas siltä kirjalta takakannen ja taryan journalin per'st' et mulla saattaa tulla melkone je ku tulistun tai ku vrt. nykyaikaan miten nykysin on samanlaista/siis erilaista
pakko kommentoida pariin kohtaan, eli Taryan jornaliin ja sit tuohon kuvaan.
eli je:stä siihen ouheenkehityksestä varmasti usein on niin että siihen viivästymiseen vaikutta jos puhutaan vähän mut esim. mun kaverilla on toisiksi nuorimmaisella puheen viivästymä ja he tekevät todella paljon kaikkee yhdessä ja isommatkin juttelee näille pienemmille että aina se ei siis johdu siitä että oltais vaan nenä kiinni puhelimessa eikä jutella ja tehdä mitään.
ja sit tuohon kuvaan se on kyllä ikävä tosiasia et tuosta pitää muistuttaa oon iteki ollut jossain päiväkodis töissä jossa tosiaan tuollainen oli portinpielessä.
kuulostaa muuten taas siltä kirjalta takakannen ja taryan journalin per'st' et mulla saattaa tulla melkone je ku tulistun tai ku vrt. nykyaikaan miten nykysin on samanlaista/siis erilaista
niin paljon asioita, etten oikein tiedä mitä tästä kirjottaisi aika surullinenha tää kirja oli, se ehekä mihin kiinnitin huomiota ettei nää toiset lapset jotka oli haukkunut hannamaria ja tulivat pyytää munkkikahville eivät siinä keskustelussa pyytäneet edes anteeksi. olettaen kuitenki kirjan sijoittuvan siihen aikaan kun vielä anteeksi osattiin pyytää ja sitä opetettiin ehkä vielä enemmän kun nykypäivänä.
ja oilisin odottaneet että kirjassa olis edes kiitelty hannamaria talon pelastuksesta, muutenhan ihmisetkin olisivat siellä palaneet.
ja oilisin odottaneet että kirjassa olis edes kiitelty hannamaria talon pelastuksesta, muutenhan ihmisetkin olisivat siellä palaneet.
miittiin tarjolle!
Journaleita katsomalla näyttää, että en olekaan lukenut tätä kirjaa, vaikka nimi on niin tuttu, niin tuttu. Tarkistan vielä excelistä jahka joudan.
Kiitos kirjasta!
Kiitos kirjasta!
Roasbergin miittiin mukaan lähtee kirja tämä tänään. Tämän olenkin nimittäin lukenut jo aiemmin.
Released 6 yrs ago (9/2/2017 UTC) at Tampere, Pirkanmaa / Birkaland Finland
CONTROLLED RELEASE NOTES:
Seuraavaksi lähdemme kirjan kanssa Tampereen miittiin.
Journal Entry 14 by Annelis at -- Kampin terminaalin kierrätyshylly in Helsinki, Uusimaa / Nyland Finland on Sunday, September 24, 2017
Released 6 yrs ago (9/23/2017 UTC) at -- Kampin terminaalin kierrätyshylly in Helsinki, Uusimaa / Nyland Finland
WILD RELEASE NOTES:
Kamppiin kirja lopulta päätyi.
Lukuiloa!
Kirja on vapautukseni #203 Chanian haasteessa Vapautusten vuosi: Syyskuu
Lukuiloa!
Kirja on vapautukseni #203 Chanian haasteessa Vapautusten vuosi: Syyskuu