Takakannesta:

Juhlat tulevat,
juhlat menevät.
Siunattu arki.

Mervi Pöntisen runot puhuvat huolenpidosta, armosta ja rakkaudesta, jotka kantavat silloinkin, kun näkyvä todellisuus on katkelmallista ja pirstaleista. Lupaukset ovat totta niinäkin päivinä, jolloin Jumala vastaa vaikenemalla. Jokainen kivi ja puu, kesäpäivän kirkkaus ja öinen tähtitaivas todistavat hänen läsnäolostaan:

Minähän olen jo tullut!
Minä olen arkena ja pyhänä sama.
Minä olen jo armahtanut sinut...

Poimin kirjahyllystäni Chanian huhtikuun vapautushaasteessa vapautettavaksi sopivia kirjoja luettavaksi tai selailtavaksi. Tämän luin kokonaan. Runot alkoivat pääsiäisen teemoista, mikä sopi oikein hyvin tähän kohtaan kirkkovuotta. Lopussa päästiin jouluun. Runot koskettivat kyllä, niissä puhuttiin myös Jumalan vaikemisesta, tuskasta ja paljon pohjattiin Raamatun teksteihin, joiden tunteminen siis auttoi ymmärtämään runojen sanomaa. Osittain runoilijan kieli tuntui vähän kankealta, mutta hänen kokemusmaailmansa runojen takana kiinnosti ja tuntui tutulta. En tiedä, olisiko tähän hyvä palata myöhemmin uudestaan vaan laittaako maailmalle. Laitan ainakin saataville.

Tarjosin Kesikselle miitissä ja hän otti kirjan vastaan. Hyviä lukuhetkiä!

Kiitos kirjasta. vähän selailinki jo oli myös kauniita kuvia tässä

oon lueskellut pienis pätkissä ut ehkä täytyy virkeämpänä lukea uudestaa ku en nyt saanu itään irti runoista

nyt luin kotona uudestaa jotenki näitä tälläisi ärunoja on ilmeisesti vaikea lukea jossain kulkuneuvossa mutta kotona tutussa ympäristössä avautuvat inhan eri tavalla

Myähstyneet synttärinnittelut!

Kiitos Kesikselle lahjasta. Luin kirjan jo junamatkalla, mutta palaan siihen myöhemmin uudelleen.

Tämä oli hyvä tuttavuus. Olen iloinen kun se tuli minulle synttäriryhmän kautta. Luin vielä ajatuksella toiseen kertaan. Tällaista runoutta voisi lukea enemmänkin, joka ei vaadi hurjaa runouden tuntemusta.
Lukuiloa löytäjälle.