Enpä muista, miksi tämän olen laittanut aikoinaan toivelistalleni. Mutta sain tämän kirjan 11.8.2015 Duffelilta. Nyt olen tätä lukemassa (Afrikka tutuksi -haasteenkin kannustamana) ja rekisteröin tänne. Muutkin ovat tätä lukeneet: http://www.bookcrossing.com/journal/9701277/
http://www.bookcrossing.com/journal/10334908/

Sain kirjan luetuksi tiistaina ja käytin sitä Sokoksella miitissä, jossa Duffeli ihmetteli kirjan tuttuutta. Pidin kirjalle antimainostuspuheen ja se palasi kotiin. Tämä on sellainen klassikko, ei mikään kepeä kirja. Vaikka sinänsä ohukainen, mutta jotenkin ankeaa lukea nälästä ja siitä, miten äiti haukkuu äitiään ja jälkikasvuaan, vaikka sen tekisikin kaikella rakkaudella. Luin loppuun, koska olin toivonut tätä ja koska tämä ei ollut pitkä, muuten olisin varmaan luovuttanut kesken. Liikaa jäätiin sinne sisäpihalle, alun koulukohtaukset jäivät irrallisiksi minulle. Mutta tulihan tässä kurkistus Algerian kirjallisuuden historiaan.

Sisäpiha on nyt muovitettu ja se aloittaa miittikierroksen Kampissa, tänään ja ylihuomenna ja sen jälkeen sitten villiin vapauteen. Siis jos ei kukaan sitä matkaansa poimi sitä ennen.

Kaksi haastetta kuittaan tällä kirjalla: LolaRobinin Afrikka tutuksi ja Chanian vapautusten vuosi.

Nimikirjaimet vapautushaaste (Sakirmon) innosti vapautuspaikan valinnassa.