Henkivartija Kirjasampo-sivustolla

Henkivartija- / Hilja Ilveskero -trilogia: 1
Tammi 2009
Kansitaiteilija: Markko Taina *** Kierrätyskeskuksesta puskailveksen haaste mielessä hankittu. Ilves vilahtelee tiuhaan kirjan sivuilla niin luonnossa, muistoissa, unissa, maalauksissa, kirjoissa, tarinoissa, lauluissa, vertauksissa, turkiksissa, vaatteiden kuvioinneissa, jopa leivässä kuin tietenkin nimistössä (mainittiinpa Viron presidentti Ilveskin), joten kelvannee ilveskirjaksi. Saatan osallistua tällä lukuhaasteisiinkin.
Kolmenkympin haaste · Kaksin aina kaunihimpi -vapautushaaste · Trilogia-haaste · Helmet-lukuhaaste · Suomalainen lukuhaaste

Wikipediassa kerrotaan Lehtolaisen "tahallaan revitelleen kieli poskessa ja käyttäneen mustaa huumoria" tässä. Luinkin kirjan sitten tältä pohjalta.
Päähenkilö Hilja Ilveskero on omaa luokkaansa, jonkinlainen salaisen agentin ja supernaisen risteytys kaikkine Queensin turvallisuusakatemian Mike Virtuen oppeineen ja muine taitoineen. Siihen nähden tarinassa on aika epäloogisilta tuntuvia ratkaisuja, mutta kokonaisuudessaan Lehtolainen on kehitellyt mielestäni oikein hyvän, sopivasti yliampuvan juonikuvion tähän. Vaikka yritin lukea ottamatta mitään turhan vakavasti, en oikein saanut sulautettua sitä kaikkea romantiikkaa Hiljan hahmoon. Omaan lukumakuuni kirja ainakin meni turhan harlekiinimaiseksi. Lisäksi kerronnassa häiritsi se, miten osa Hiljan lapsuusmuistoista kerrotaan (mielestäni) lapsen äänellä, vaikka kertojana on (mielestäni) edelleen sama aikuinen — vähän äijämäinen — Hilja. Luin nämä kohdat varmaan vain väärin, vaihdoskohtaa tajuamatta. Kirjassa on paljon takaumia Hiljan lapsuuteen ja ne kaikki saavat perustelunsa ennen pitkää, mutta en olisi kaivannut ihan niin pitkällisiä ja paikoin kovin yksityiskohtaisia pohjustuksia.

Siistikuntoinen kirja on tosiaan Kierrätyskeskuksesta ja tuoksuu miedosti joltain käsivoiteelta tms. Olikin hauskaa, kun oikein jossain äijäilykohdassa sivua kääntäessä huomasi tuon siihen tilanteeseen vähän ristiriitaisen tuoksun! :)

Henkivartijaa toivottiin.
Hyviä lukuhetkiä, Sii1!

Kiitos toivelistakirjasta! :) Minulla on ollut hyllyssä pitkään trilogian kakkos- (oikeuden jalopeura) ja kolmososa (paholaisen pennut), nyt vihdoin myös tämä ykkösosa, joten pääsen aloittamaan sarjan heti kun siltä tuntuu :)

Mielenkiintoinen lukukokemus, onneksi hyllyssä on odottamassa sarjan seuraavat osat :) Olen muutaman kirjan Leena Lehtolaiselta lukenut vuosia sitten, mutta tämä kirja oli mielestäni ihan erilainen kuin silloin lukemani kirjat. Tai sitten muistan väärin :D Olen samaa mieltä erpaxin kanssa siitä, että paikoitellen kirja meni turhan harlekiinimaiseksi. Toivelistaltani huomasin, että olin toivonut tämän kirjan 1.3.2015 eli kirjan toivomisesta siihen että pääsin lukemaan kirjan meni noin kaksi vuotta, joten kirja sopii minulla helmet lukuhaasteessa 2017 kohtaan 43: kirja, jonka lukemista olet suunnitellut pidempään

Wau, koko trilogia tarjolla miitissä. Tuhannet kiitokset :)

Juu, tämä taitaa olla nyt kolmas kerta, kun tätä trilogiaa lähdin lukemaan. Ensin sen ilmestyttyä, pari vuotta sitten ja nyt uudestaan. Tiesin jo entuudestaan mitä odottaa. Tykkään Lehtolaisen kirjoista.

En pitänyt tuota harlekiinimaisuutta mitenkään kovin outona, vaikka en kyseistä kirjagenreä luekaan, näin sen jotenkin osana Hiljan persoonaa, joka ei oikein tiedä onko lintu vai kala, tykätäkö vai eikö tykätä.

Onhan Hiljan tausta aika erikoinen ja ehkä häneen on ympätty liian monta "outoa" juttua, mutta silti, tai ehkä juuri siksi, oli tosi kiva lukea tätä.

Olen lukenut yhden Lehtolaisen kirjan ja jäin koukkuun heti. Lukupinoon.

Kaksi yötä ja kaksi vapaapäivää tämän kirjan ahmintaan käytin. Tykkäsin. Lehtolaisesta taitaa tulla lempikirjailijani monen muun joukkoon.

Miittiin tarjolle,
edit: ei mennyt miitissä kaupaksi, mutta kirjalle löytyi lähipiiristä lukija.