Yllätyskesä
by Aino-Marja Räsänen | Children's Books | This book has not been rated.
ISBN: Global Overview for this book
ISBN: Global Overview for this book
4 journalers for this copy...
Journal Entry 1 by Liinuskainen from Lieksa, Pohjois-Karjala / Norra Karelen Finland on Saturday, December 17, 2016
Tyttöjen aarrekirjaston ensimmäinen kirja.
Sota on päättynyt, Pahnilan perheen koti Laatokassa on jäänyt rajan toiselle puolelle, mutta onneksi isä Pahnilan lapsuusmaisemissa Perä-Pohjolassa odottaa Vasankarin tila, joka vaatii kyllä paljon työtä, mutta jossa perhe voi aloittaa uuden elämän. Kirjan päähenkilöt Kirsti ja Katri, lempinimiltään Kisse ja Kaise matkustavat läpi purevan pakkasen päästäkseen perheen uuteen kotiin. Tyttöjen, lehtori-isän ja äidin lisäksi perheeseen kuuluvat pojat Esko ja Erkki sekä kasvattitytär Tuomi, joka on menettänyt sodassa miehensä. Seutu on tuttua isälle, mutta muulla perheellä kestää totutella uuteen "kulttuuriin" toisella puolella maata. Isällä ei ole töitä, perheen tavarat ovat evakkomatkan jälkeen kadoksissa, jokapäiväinen elämä ja talonpito pitää saada toimimaan ja tyttöjenkin pitäisi löytää töitä. Kaikesta huolimatta uusi kesä on lämmin, asiat ratkeavat ja nuoret pääsevät työnteon keskellä myös nauttimaan elämästä.
Kirjasta ei käy ilmi kumman sodan jälkeistä aikaa eletään, sodasta ei kirjassa juuri puhuta, mutta se väijyy tapahtumien taustalla. Evakkojen asema ja sopeutuminen ei ole ollut helppoa, tällä perheellä on loppujen lopuksi asiat suht hyvin, vaikka "uudessa kulttuurissa" onkin tekemistä. Jäin vähän miettimään paikkakunnan sukulaissuhteita, miten ne oikeastaan menevät ja sitä, miten paljon tavaraa lopulta onkin saatu pelastettua vanhasta kodista. Tarinassa on hieman pientä epäloogisuutta, tai sitten olisi pitänyt lukea kirja kahteen kertaan. Yhtä kaikki viehettävä tyttökirja, ja näin Pohjois-Karjalaisena ja karjalaisten evakkojen lapsenlapsena minua kiinnosti erityisesti Suomen eri laitojen elämänkuvaukset. Maija Karman kuvitus on herttainen.
Sota on päättynyt, Pahnilan perheen koti Laatokassa on jäänyt rajan toiselle puolelle, mutta onneksi isä Pahnilan lapsuusmaisemissa Perä-Pohjolassa odottaa Vasankarin tila, joka vaatii kyllä paljon työtä, mutta jossa perhe voi aloittaa uuden elämän. Kirjan päähenkilöt Kirsti ja Katri, lempinimiltään Kisse ja Kaise matkustavat läpi purevan pakkasen päästäkseen perheen uuteen kotiin. Tyttöjen, lehtori-isän ja äidin lisäksi perheeseen kuuluvat pojat Esko ja Erkki sekä kasvattitytär Tuomi, joka on menettänyt sodassa miehensä. Seutu on tuttua isälle, mutta muulla perheellä kestää totutella uuteen "kulttuuriin" toisella puolella maata. Isällä ei ole töitä, perheen tavarat ovat evakkomatkan jälkeen kadoksissa, jokapäiväinen elämä ja talonpito pitää saada toimimaan ja tyttöjenkin pitäisi löytää töitä. Kaikesta huolimatta uusi kesä on lämmin, asiat ratkeavat ja nuoret pääsevät työnteon keskellä myös nauttimaan elämästä.
Kirjasta ei käy ilmi kumman sodan jälkeistä aikaa eletään, sodasta ei kirjassa juuri puhuta, mutta se väijyy tapahtumien taustalla. Evakkojen asema ja sopeutuminen ei ole ollut helppoa, tällä perheellä on loppujen lopuksi asiat suht hyvin, vaikka "uudessa kulttuurissa" onkin tekemistä. Jäin vähän miettimään paikkakunnan sukulaissuhteita, miten ne oikeastaan menevät ja sitä, miten paljon tavaraa lopulta onkin saatu pelastettua vanhasta kodista. Tarinassa on hieman pientä epäloogisuutta, tai sitten olisi pitänyt lukea kirja kahteen kertaan. Yhtä kaikki viehettävä tyttökirja, ja näin Pohjois-Karjalaisena ja karjalaisten evakkojen lapsenlapsena minua kiinnosti erityisesti Suomen eri laitojen elämänkuvaukset. Maija Karman kuvitus on herttainen.
Kiitos yllätyskirjasta!
Liinuskainen jo sanoikin jokseenkin kaiken olennaisen.
Itse en ole Karjalasta enkä Peräpohjolasta, mutta olen käynyt lapsena hiihtämässä Kivaloilla, joissa kirjassa käytiin pyörillä ja patikoiden.
Kirja on melko tyypillinen aikansa tyttökirja. Vaikeuksista huolimatta ollaan iloisia ja reippaita, ei näytetä toisille omia huolia kun kaikilla niitä on, työtä tehdään, sodan päättymisen jälkeen ei haluta huvitella vaan esimerkiksi tanssi sopii vasta vuoden kuluttua. Vaikka paljon ikävää tapahtuu, kaikki asiat järjestyvät ja kirjassa on joka suhteessa onnellinen loppu. Ja totta kai, 40-luvulla kun ollaan, isä ja pojat lähtevät Kivaloilla tutkimaan ympäristöä ja tytöt keittävät kahvit - ja äiti ei edes osallistunut ainoana retkelle. :) Yllättävän paljon kuitenkin tytökin pääsivät monelaiseen mukaan.
Kirjalle on suunnitelma.
Itse en ole Karjalasta enkä Peräpohjolasta, mutta olen käynyt lapsena hiihtämässä Kivaloilla, joissa kirjassa käytiin pyörillä ja patikoiden.
Kirja on melko tyypillinen aikansa tyttökirja. Vaikeuksista huolimatta ollaan iloisia ja reippaita, ei näytetä toisille omia huolia kun kaikilla niitä on, työtä tehdään, sodan päättymisen jälkeen ei haluta huvitella vaan esimerkiksi tanssi sopii vasta vuoden kuluttua. Vaikka paljon ikävää tapahtuu, kaikki asiat järjestyvät ja kirjassa on joka suhteessa onnellinen loppu. Ja totta kai, 40-luvulla kun ollaan, isä ja pojat lähtevät Kivaloilla tutkimaan ympäristöä ja tytöt keittävät kahvit - ja äiti ei edes osallistunut ainoana retkelle. :) Yllättävän paljon kuitenkin tytökin pääsivät monelaiseen mukaan.
Kirjalle on suunnitelma.
Journal Entry 4 by lii5a at Surprise RABCK, A Bookcrossing member -- Controlled Releases on Sunday, January 1, 2017
Released 7 yrs ago (1/6/2017 UTC) at Surprise RABCK, A Bookcrossing member -- Controlled Releases
CONTROLLED RELEASE NOTES:
Teen jo nyt vapautusilmoituksen vaikka kirjan vapautuminen juuri tuohon aikaan ei ole varmaa. Jossain vaiheessa kuitenkin.
Kiitos kirjasta liipaa lähltä mummoni ei ole kylläkään laatokastaa, vaan suomen pohjois-karjalata outokummusta kotin tai siis oli, mummonihan on kuollut jpo n20 vuotta sitten. yllätytyttiin äitin kans ku laskettii nyt joulun aikaan sitä en ni kauan. tiedän myöskin kelle tämä menee oman lukemisen jälkeen ellei kyseisellä ole tätä hyllyssään.
lueskelin tätä eilen ja tänään ihana vanhanajan kirja, sympaattinen todella kiva tykkäsin täytykyi laittaa takakannessa mainitut kirjat toivelistalle koska tämä lähtee huomenna kontroloituna yllärinä jatkaa matkaa :)
Lukuiloa! kesäistä lukemista tään synkkään talveiseen loskailmaan. Osallistun vapautuksella chanian vapautushaasteeseen sekä pippiksen ja tarnan kaksin aina kaunihimpi haasteeseen
Onpa tosiaan hurmaava kirja, tai siis tässä vaiheessa vasta hurmaavannäköinen, kun en vielä ole sitä lukenut :) Tämä on painettu vuonna 1946! Voi olla, ettei kirja säily kesään saakka lukematta, vaikka pihakahveilla mökillä tätä olisi kyllä mukava lueskella ;) Kiitos kirjasta, Kesis!