"Nelikymppinen Eero on tienhaarassa: suhde pitkäaikaiseen tyttöystävään on päättynyt, nuoruudenystävä kuolee, työpaikalla mättää ihan kaikki. Veli aloittaa uuden kierroksen, vaikka Eero ei ole aloittanut vielä ensimmäistäkään. Eerosta tuntuu, että muille sattuu ja tapahtuu, ja hän vain ottaa toisten myrskyt vastaan.

Sitten hänen silmänsä avautuvat: duunin toimenpidevaroaikaluettelot saavat kyytiä, kun hän rakastuu erikoiseen kirjastonhoitaja Anniin.

Kun Eero oli lapsi, salama löi isoisää heinähangon välityksellä. Mielikuva pellolle kuolevasta isoisästä seuraa Eeroa aikuisuuteen. Iskeekö salama häneenkin? Onko hänen roolinsa ottaa salamat vastaan ja mitä hänelle itselleen tapahtuu?

Ukkosenjohdatin on ihmisystävällisen hauska ja woodyallenmaisen terävä esikoisromaani. Jussi Huhtalan romanttisen traaginen tarina vie aikamatkalle 80-luvun nuoruuteen, työpaikan sermien taakse ja romanttisiin tunnelmiin kirjaston hyllyjen väliin. "

Lähde: Atena Kustannus.

Näytekappale.

Toivon, että kirja kiertää aluksi kontrolloidusti bookcrossarilta toiselle, koska se on ihan uusi :)

---

Muoks. 4.1.2018

Juu, kyllähän minä tämän luin ja arvostelinkin, linkki vaan jäi uupumaan:


En nyt tiedä, mitä muuta osaisin kirjasta sanoa kun tuon mitä jo blogiin kirjoitin. No ehkä sen, että haluaisin lukea lisää samanlaisia kirjoja ja/tai samalta kirjailijalta! ;)

Paljon kiitoksia joulupukin tuomasta kirjasta! Muutaman kirjan sain, mutta tämä oli ainoa uutuuskirja :)

Ensimmäinen joulupukin tuomista kirjoista, jonka luin. Tänään kerroin Stinalle että olen loppusuoralla ja jo tekisi mieli hotkia. Stina kysyi miksi ja eikö ole liian nörtti? Hmmph, Stina itse ei ole kirjannut mielipiteitään tänne! Löysin kyllä Stinan mielipiteen toisaalta netistä, mutta enpä nyt uskalla linkata tänne :)

Ja ei, ei tämä minusta ollut liian nörtti. Päähenkilö Eero toki työskenteli IT-alalla ja pohti työnsä mielekkyyttä ja tulevaisuutta. Mutta muutakin elämää oli, rasittava eksä ja yllättäen löytynyt ihana Anni, veli perheineen ja äiti. Huumoristakin tykkäsin.

Jossain vaiheessa mietin että voisin mieltää Eeron kolmikymppiseksi vaikka takakansi määritteli hänet nelikymppiseksi. Lapseton sinkku - joka lopulta kirjan loppupuolella paljasti ajatuksensa lasten saamisesta.
Kyllähän tämän voisi mieltää nelikymppisen kriisikirjana: mitä olen elämässäni saavuttanut, mitä teen nyt ja tätäkö haluan lopun työuraani tehdä? Vielä on aikaa muuttaa suuntaa jos haluankin jotain muuta.
Viittauksia elokuviin ja musiikkiin oli paljon enkä kaikkia ymmärtänyt, muttei se haitannut. Kuitenkin 80-luvun nuoruudessa oli paljon tuttua, Dingokin :)
Takakannen lupaamia romanttisia tunnelmia kirjaston hyllyjen välissä oli kyllä kovin vähän!

oli ilo lukea, tarina eteni ja koko ajan tapahtui jotain. Hyvä esikoinen ja mielelläni lukisin Huhtalaa lisääkin. Jopa Eeron (ja Annin??) tarinaa?

Luovutin ystävälle luettavaksi sen jälkeen, kun olimme nauttineet thaimaalaisruoasta.

muoks. palautui jo 19.1.

Langin kauppahuoneen minimiitissä Mmerille.

Kiitos kirjasta.