"Hienovaraisen tarkkanäköinen romaani ihmisistä, jotka rakentavat unelmansa luvattomiin harjakorkeuksiin.

Nuori pitäjänkätilö Maria herättää ympäristössään epäilystä. Hankalia synnytyksiä kunnialla hoitava nainen saa viimein tahtomaansa arvostusta, mutta ei huomaa jääneensä oman kaipuunsa vangiksi.

Aviottomana syntynyt Lahja-tytär tahtoo kerätä elämäänsä kaiken sen, minkä äiti omastaan painolastina hylkäsi. Sodan polttamaan pohjoiseen palaava pakolainen kaipaa avioliitossaan kosketusta, kun taas sotasankari Onni etsii kaupungeista lyhyeksi jääviä, kiellettyjä onnenhetkiä.

Vuosikymmeniä myöhemmin Kaarina sisustaa appensa unelmista tyhjenneen talon ja tahtoo purkaa sitä, mitä toiset ovat äänettömäksi rakentaneet."

Kirjailijan esikoisteos, jota kriitikot ovat vahvasti kehuneet. Kinnunen on Turussa asuva äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja, joka on kotoisin Kuusamosta. Itsekin Koillismaalta kotoisin olevana kiinnostuin romaanista, ja tunnelmaltaan romaani on mielestäni hyvin pohjoinen, suomalainen. Jokainen tässä maailmassa yrittää räpistellä eteenpäin, toiset sinnikkäästi, toiset ehkä vähemmän sinnikkäästi. Tässä romaanissa oli kyllä varsin sisukasta porukkaa, kaikesta huolimatta elämä on elettävä.

Pikkujoulumiittiin tarjolle tämä paljon puhuttu romaani.

Tarkoitus on ollut lukea tänä kirja jo pitkään. Nappasin tämän lauantain pikkujouluista ja tämä pääsee luettavaksi kenties joulunvpyhinä

Minuun tämä ei kyllä valitettavasti kovin suurta vaikutusta tehnyt. Kirja oli jotenkin pitkäveteinen ja liian tarkkaa kerrontaa. Tarinasta ja sen henkilöistä tunnisti kyllä hyvin pohjois-suomalaisen elämänmenon. Mitään kovin hehkutettavaa tässä ei kyllä mielestäni ole. Eräs ystäväni tuntee itse kirjailijan ja kehui tätä. Tammikuussa tästä on tulossa oopperakin Oulun kaupunginteatteriin, mitenköhän tästä muka oopperan saa aikaiseksi?

Tarjolle Revonlahden miittiin.

Miitistä mukaan.

Hieman sekava ja pomppiva. Henkilöhahmot jäivät mielestäni keskeneräisiksi. Jokaisen henkilön mielessä pyörii ristiriitaisia tunteita ja ajatuksia, mutta sanoja ei lausuta ääneen. Henkilöt ovat sulkeutuneita kuten pohjoisessa tahtoo olla tapana.

Lukuiloa löytäjälle