Englanninkielinen alkuteos The Sweetness at the Bottom of the Pie. Suomentanut Maija Paavilainen. BAZAR, 2016.

Eletään vuotta 1950. Yksitoistavuotias Flavia de Luce asuu leski-isänsä ja kahden isosiskonsa kanssa suvun rapistuvassa kartanossa Buckshawissa Englannin maaseudulla. Flavia rakastaa kemiaa ja arvoitusten ratkomista. Siskojaan hän vihaa.


Eräänä päivänä keittiön rappuselta löytyy kuollut lintu. Omituista kyllä, sen nokkaan on tökätty paperinpala, joka osoittautuu ikivanhaksi postimerkiksi. Mutta vielä oudompaa on, että isä tuntuu olevan tapauksesta aidosti peloissaan.

Kun Flavia tekee keittiöpuutarhasta järkyttävän löydön, on selvää että kuollut lintu oli mitä huonoin enne. Poliisin saapuessa Buckshawiin Flavia päättää ottaa ohjat omiin käsiinsä ja ratkaista arvoituksen omin neuvoin. Kenen kanssa Flavian isä riiteli työhuoneessaan myöhään illalla? Kuka tai mikä on Ulsterin kostaja? Ja kuka kumma söi palasen rouva Mulletin sanoinkuvaamattomasta piirakasta, joka oli jäähtymässä ikkunalaudalla?

Pidin sekä en pitänyt kirjasta. Idea tällaiseen ei tyypilliseen dekkariin on ihan hyvä, mutta jotain teennäistä siinä kuitenkin mielestäni oli. Välillä teksti oli niin tulvillaan kaikkea ja sekavaa, että minun piti oikein ponnistella keskittymisessä. Ulospäin suuntautunut päähenkilö on mielenkiintoinen näsäviisaudestaan huolimatta. Kirjassa on ihan mielenkiintoisia teemoja kuten esim. filatelia, kirjasto, kemia ...Minulla sattuu olemaan myös sarjan toinen osa. Enköhän lue senkin.

Kirja löytyy vaihtohyllystä.

Hyväntuulinen kirja, olisi tosin voinut tiivistää. Paljon henkilöitä. Saa kuitenkin tarttumaan seuraavaan osaan.