Hämeenlinna : Karisto 2007. Nidottu, 236 sivua.

Heinolan pääkirjaston poistokappale Metson vaihtohyllystä. Koskisen Savurenkaita jäi minulta ajanpuutteen takia lukematta, ja se harmittaa vieläkin. Jospa tämän kirjan kanssa kävisi parempi tuuri.
Luultavasti kirjan voisi luokitella scifiksi, mutta pelaan varman päälle valitsemalla kattavamman kertomakirjallisuuden.

Takakansi:
TAITURIMAISIA NOVELLEJA ELÄMÄN VARJOPAIKOISTA EILISPÄIVÄN AIKAAN JA TULEVAISUUDEN TUOLLA PUOLEN
Kaksitoista terävää ja säälimätöntä tarinaa, joiden maaginen kohtalonomaisuus ei päästä lukijaa otteestaan. Kokoelman novelleissa liikutaan eilisessä, nykypäivässä ja tulevassa, mutta jokaista kertomusta leimaa sama hyytävä kirjoittajanote. Koskinen ei anna armoa henkilöilleen, olivatpa nämä pakkomielteisiä taiteilijoita, tulvien lannistamia maanviljelijöitä tai unettomia vanginvartijoita. Lukija voi muuta kuin haukkoa henkeään.
Juha-Pekka Koskinen on kirjoittanut kolme historiallista romaania — Ristin ja raudan tie, Viisi todistajaa ja Savurenkaita — ja voittanut lukuisia palkintoja etenkin scifi-aiheisissa novellikilpailuissa. Osa palkituista novelleista on mukana kokoelmassa, ja juuri novelleissa Koskisen tummasävyinen, joskus makaaberejakin sävyjä saava kirjailijanlaatu on tehokkaimmillaan.

Kertomukset:
EILEN
Huomiseen, Erzbet! (Kulttuurivihkot 5/2003)
Ihme (Suomalaisten uudet joulutarinat, 1997) — Yhtyneitten Kuvalehtien joulunovellikilpailun 1997 voittaja
Kaunis Abaddon
Ääriviivaton (Tähtivaeltaja 1/2005) — Atorox-ehdokas 2006
TÄNÄÄN
Kaatomestarit (Ojamies ja lapio, 2001)
Kirjailija joka ei koskaan julkaissut mitään (Usva 2/2005) — Atorox-ehdokas 2006
Pahe
Paholainen
HUOMENNA
Paimentamisen sietämätön keveys (Spin 3–4/2004) — Atorox-ehdokas 2005
Sydänystävä (Usva 2/2006) — Atorox-ehdokas 2007
Lehmän paluu
Uneton vankilassa (Portti 4/2004) — Atorox-ehdokas 2005

Juha-Pekka Koskinen Kariston sivuilla
Juha-Pekka Koskinen Kirjasammossa
Juha-Pekka Koskinen, kirjailijaesittely Kirjasammossa
Juha-Pekka Koskinen Wikipediassa
Juha-Pekka Koskinen, kirjailija, kotisivut
Kirjailija joka ei oskaan julkaissut mitään Kariston sivuilla
Kirjailija joka ei koskaan julkaissut mitään Wikipediassa

Nyt taitaa harmittaa entistä enemmän se lukematta jäänyt Savurenkaita. Koskinen on nimittäin taitava kirjoittaja. Kertoo varmaan enemmän minusta kuin kirjasta, että pidin eniten Tänään-osasta, Eilen taas ei oikein miellyttänyt. Yksi tarina nousi ylitse muiden: kirjan niminovelli. Mahtavaa!
Taidan jättää kokoelman toistaiseksi vapauttamatta siltä varalta, että tänäkin syksynä pärähtää VPK liikkeelle. On tämä kirja niin hyvä, että mielelläni laittaisin sen tarjolle Palkintokaappiin.
Sitä ennen listaan kirjan ammattihaasteeseen. Nimikertomus esittelee kirjailijan ja puhuu paljon siitä, miten huonosti taiteilija — tässä tapauksessa siis kirjailija — osaa ottaa kritiikkiä vastaan. (Ehei, en tarkoita että kaikki taiteilijat/kirjailijat olisivat sellaisia, mutta tässä kirjassa kyllä.) Tarina kertoo myös wanna-be-kirjailijan turhautumisen tunteesta, kun kustantaja, mikään kustantaja, ei suostu julkaisemaan lähes täydellistä käsikirjoitusta. Merkittävin asia, jonka novellista opin: paras kirjailija on kuollut kirjailija.
Iso rooli niminovellissa on myös kirjallisuustutkijalla. Tarina kuvaa mm. sitä, miten tutkija uppoutuu ja saattaa jopa hukkua aiheeseensa. Uudet löydöt ovat arvokkaita jalokiviä ja tuottavat tutkijalle huikean onnen tunteita.

Palkintokaapissahan tämä kirja oli, ja Annimanni sen sieltä nappasi. Kesis on luvannut kuriroida kasan kirjoja Helsingin suuntaan, tämän niiden mukana.
Hyviä lukuhetkiä, Annimani! Ja kiitokset, Kesis.

Kiitos, Tarna! "Tunnen" Koskisen Twitteristä, mutta hänen kirjojaan en ole aiemmin lukenut, vaikka niitä on siippani käsissä meillä pyörinytkin. Tämän novellikokoelman kuvaus kuulosti niin kiehtovalta, etten voinut olla nappaamatta.