Koskettava kuvaus avioliiton päättymisestä, syyllisyydestä, hämmennyksestä ja uuden alun mahdollisuudesta.Ero. Sen sanan Ellen on päästänyt karkaamaan huuliltaan ties kuinka monen riidan päätteeksi kahdenkymmenenviiden avioliittovuoden aikana. Aluksi pikaistuksissa ilmoille lennätetty sana on ollut pikemminkin hätähuuto kuinuhkaus. Vähitellen ero alkaa tuntua ainoalta ratkaisulta avioliitossa, joka ei ole tarjonnut enää pitkään aikaan lämpöä tai läheisyyttä, vaikka naapureidenkuvitelmissa sininen omakotitalo on kätkenyt sisälleen täydellisen perheidyllin kauniine ja hyväkäytöksisine lapsineen.Kun erosta tulee totta, Ellenin elämässä alkaa sarja viimeisiä ja ensimmäisiä kertoja, joita Ellen on valmistellut mielessään jo vuosia. Polttavan syyllisyyden ja epäonnistumisen tunteen syöksyessä pintaan ennennäkemättömällä voimalla hän saa kuitenkin huomata, että tunteita ei voi ennakoida tai hallita, ne täytyy vain hyväksyä. Ja sitten jatkaa elämää.Annamari Marttisen viides romaani on viiltävä kuvaus aiheesta, joka koskettaa tavalla tai toisella monta miljoonaa suomalaista.

Aika raskas kirja, ei minun mielestäni erityisen koskettavakaan. Toisaalta varmasti realistinen ja joissain tilanteissa jopa lohduttava tarina.

Vapautuu miittireissulla :)

Kiitos kirjasta, nappasin miitistä.
Luulin lukeneeni joskus jotain Marttista, mutta enpä nyt keksikään mikä kirja se olisi ollut :O