Taide ja tolkku on kokoelma kirjailija Tuomas Kyrön kolumneja, sarjakuvia ja novelleja. Pysäyttäviä hetkiä ja näkemyksiä yhden istunnon mittaisina kerta-annoksina. Ahmiakin saa.

Kokoelman tekstit ja piirrokset ovat syntyneet "rahasta, vihasta ja rakkaudesta". Kolumneissa isotkin asiat tiivistyvät muutamaan sivuun: kotityöt, kirjallisuuskritiikki, Paavo Väyrynen, Mötley Crüe, syntymä ja kuolema. Pilakuvissa Läskipää pudottelee ihmisiä ja ilmiöitä jalustaltaan lähemmäksi maanpintaa. Novelleissaan Kyrö jatkaa kansallisen kertomuksen uudelleenkokoamista. Kekkosen suksentekijä, lopullisesti eksyvä suunnistaja, jatkosodanaikainen naisjalkapalloilija... Ääneen päästetyt itsenäisen Suomen urhot eivät voita olympialaisissa, mutta itsensä he voittavat varmasti.

Tuomas Kyrö havainnoi, osallistuu, moittii, kiittää ja näkee. Humoristisesti, ironisoiden, eikä vähiten itseään. Täysin vakavissaan, täysin leikillään.

Sainpas tämän viimeinkin luettua loppuun. Aloitin lukemisen 1.2.2017 ja luin pätkiä vain silloin tällöin. Osa kolumneista oli hyviä ja oivaltavia, mutta osan lukeminen taas tuntui lähes tervanjuonnilta minulle. Kokonaisuutena kuitenkin ihan ok, sarjakuvistakin löytyi muutamia hauskoja juttuja.

Löytyykö Kyrölle seuraava lukija pks-vakiomiitistä?