Mielestäni ihan hyvä kirja erilaisista henkilöistä ja heidän tavastaan rukoilla. Venäjän kielistä kohtaa ei pystynyt tällä kielipäällä lukemaan. Varmaan oli se sama juttu Suomennettukin, vai olikohan? Mut joo toivottavasti tästä nyt on sitten jotain iloa muillekin jotka tämän kirjan joskus lukee. :)

Sain tämänkin kirjan eilen Liskomiettisen paketissa, Kiitos kirjasta

Sain tämänkin kirjan eilen Liskomiettisen paketissa, Kiitos kirjasta

selailin tätä kirjaa olihan siinä ihan hyviä ruokouksia.

Jäi kirkolle. Lukuiloa löytäjälle. Osallistun vapautuksella puskailveksen kolmekymppihaasteeseen kohtaan vapauta kirja esittelemisen arvoiselle kirkolle.
'
Valmis kirkko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kalliotemppeli vihittiin käyttöön 28. syyskuuta 1969 nimellä Taivallahden kirkko. Vuonna 1971 nimi muutettiin virallisesti Temppeliaukion kirkoksi. Kirkon hinnaksi sisustuksineen tuli noin 4 miljoonaa markkaa, mikä oli jokseenkin samaa luokkaa kuin tilavuudeltaan samankokoisen kansakoulun hinta Helsingissä.[8]

Tietoja yksityiskohdista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Peruskallioon louhittuun tilaan astutaan kadun tasosta nousematta ainuttakaan porrasta. Vapaamuotoinen, soikeahko kirkkosali kylpee päivänvalossa kallioseinän ja kattokupolin välissä leveydeltään vaihtelevan kattoikkuna-alueen ansiosta. Tuolla ikkuna-alueella on 180 kappaletta eri pituista säteittäispalkkia kannattelemassa kupolia. Sekä palkit että kupolin kantava rakenne ovat teräsbetonia. Kupoli on salissa ainoa matemaattinen muoto. Valon määrä jakautuu salin eri osille niiden keskinäisen arvojärjestyksen mukaisesti. Siten kattoikkuna antaa alttarialueelle – arvokkaimmalle tapahtumapaikalle – salin muihin osiin verrattuna suurimman määrän valoa tuoden esiin taideteoksen, jonka luovat ikiaikainen kallionhalkeama, risti ja alttarirakennelmat. Kupolin ja lehterin verhouspinnat ovat patinoimatonta kuparia: kupolissa raollista nauhaa ja lehterissä ponttipaneeliksi taivutettua levyä. Lattia on hiottua betonia, saarnatuoli teräsbetonia, samoin kuin lehterin jalustarakennelmat, jotka sisältävät sakastin ja ilmanvaihtokanavia.

Arkkitehtiveljesten suunnitteleman sisustuksen värit pohjautuvat graniitin sävyihin: punaiseen, sinipunaiseen ja harmaaseen. Krusifiksin, kyntteliköt ja kastemaljan on takonut taiteilija Kauko Moisio. Tekstiilit on suunnitellut taiteilija Tellervo Strömmer. Urkurakentamo Veikko Virtanen on valmistanut kirkon urut. Äänikertoja on 43 ja pillejä 3001. Urkujen ulkoasu on kirkon arkkitehtien käsialaa.

Kaikkiaan salissa saa samanaikaisesti olla enintään 940 henkeä. Osa istuinpaikoista on sijoitettu lehterille, jolla on lisäksi kolme muuta tärkeätä tehtävää. Lehteri erottaa eteisen salista sekä parantaa akustiikkaa salissa ääntä hajottaen ja eteisessä ääntä imien. Lisäksi lehteri toimii raittiin ilman sisäänpuhallustehtävässä. Poistoilma ja kalliosta tuleva vesi ohjataan lattian ja kallion välisestä raosta lattian alla oleviin kanaviin ja putkiin. Reunarakennuksen toiseen kerrokseen sijoitettuun seurakuntasaliin mahtuu 130 henkeä. Kirkkoa käytetään usein konserttisalina erinomaisen akustiikkansa vuoksi. Kuoroa varten on porrastettu koroke ja orkesterille varattu lattia-alaa, joka pääasiassa toimii siirrettävin tuolein varustettuna istuinalueena. Konserttien lisäksi Temppeliaukion kirkossa on esitetty mm. ooppera Viimeiset kiusaukset puolinäyttämöllisenä versiona vuonna 2007. Myös vihkikirkkona Temppeliaukio on erittäin suosittu. Kelloja ei Temppeliaukiolla ole vaan professori Taneli Kuusiston säveltämät kellojen soitot kajahtavat nauhalta ulkokivimuurissa olevien kovaäänisten kautta.