Amerikkalaisesta alkuteoksesta The Surgeon (1963) suomentanut Maija Westerlund. Lukurengas-sarja. Helsinki : Otava 1964. Sidottu, 300 sivua.
Päällys: Frank Schatzlmayr.

Vanhempieni ylimääräkirjojen hyllystä mahdollista haastevapautusta varten. (Jumpinginin Ultimate-haasteen elokuun teema on ammatit. Ja onhan meillä suomalaisilla myös oma ammattihaasteemme, mutta jos haluaa osallistua siihen, kirja pitäisi keritä lukea.)

Etukansi:
Voimakas romaani maineikkaan lääkärin työstä

Takakansi:
Tämä romaani kertoo ammatista, jota miljoonat kunnioittavat, mutta josta miljoonilla on virheellinen käsitys: kirurgin työstä. Tohtori Matthew Carter on suuri rintakirurgi, ja lukija saa seurata hänen työskentelyään, hänen ajatuksiaan aamuvarhaisesta iltapäivään saakka. Tähän lyhyeen aikaan mahtuu yksi helppo ja yksi äärimmäisen vaikea leikkaus; hän käsittelee lukuisia potilaita, joista toiset odottavat leikkausta, toiset ovat toipumisen eri asteilla; hän joutuu kertomaan hyvin raskaita uutisia omaisille, mutta myös päästämään ihmisiä epätoivoisesta jännityksestä. Hänen mieleensä nousee tapahtumia menneisyydestä, merkkihetkiä hänen kirurgintaipaleeltaan. Ne valottavat hänen pyrkimyksiään ja pelonaiheitaan, hänen suhdettaan kuolemaan ja elämään — koko sitä persoonallisuutta, joka on pohjana hänen suurille tiedoilleen ja taidoilleen.
W. C. Heinzin romaani karsii pois valheellista romantiikkaa, jolla kirurginammattia pyritään ympäröimään, mutta se antaa sijalle jotakin paljon arvokkaampaa: kunnioituksen lääkärin määrätietoista uurastusta kohtaan, uskon ihmisiin, joiden työkenttänä on suuri sairaala mitä moninaisimpine ihmiskohtaloineen.

Etuliepeestä:
W. C. Heinz • Kirurgi
Kirurgin kunnianhimo ja pelko, hänen suhtautumisensa elämään ja kuolemaan, hänen vaativa työpäivänsä ja niukat yksityiset onnenhetkensä kuvastuvat pitkästä urasta kertovan romaanin tapahtumissa.

Kerttu Mannisen laatima, <>Arvostelevassa Kirjaluettelossa 6/1964 julkaistu aikalaisarvio löytyi Kirjasammosta:
Romaani kuvaa suunnilleen puolta työpäivää etevän keuhkokirurgin taipaleella, mutta sen ohella saatetaan muistitakautumin lukijan tietoon aimo annos kirurgin lääkärinkehitykseen vaikuttaneita varhaisempiakin tekijöitä, vaikka hänen yksityiselämänsä muuten jätetäänkin hämärään. Keuhkosyövän erilaiset ilmenemismuodot on kuvattu niin havainnollisesti, että lukijakin alkaa epäillä oireita itsessään. Kirurgin persoona ja hänen käyttäytymisensä sairaalassa on puolestaan hyvän käytöksen ja esimiespsykologian oppikirjan malliesikuvaksi sopivaa. Tässä paatunut ja kyyninen lukija auttamatta hymyilee, sillä tuntuupa unelmalta vain. Olen silti vuosien mittaan tökerömpiäkin romaaneja alalta lukenut.

W .C. Heinz Kirjasammossa
W. C. Heinz englanninkielisessä Wikipediassa

Ihankohan minä nk. ammattihaasteen takia tartuin kirjaan, vaikka epäilinkin etten jaksaisi kovinkaan pitkälle. Piikkikammoni kun on sitä luokkaa, etten oikein kestä lääketiedettä viihteen missään muodossa. Vaan yllättäen teksti vei mennessään. Ei sentään loppuun asti, sillä viimeiset sata sivua kääntelin aika konemaisesti suuremmin ajattelematta lukemaani. Kerttu Manninen (ks. yo. merkintä) on oikeassa: tohtori Carterilla on ällistyttävän paljon aikaa potilailleen, ja hän vaikuttaa heistä aidosti kiinnostuneelta. Tiedä koska aiemmin olisin tavannut lääkäriä, jolla olisi ollut noin upea ns. bedside manner. Se tuntuu uskomattomalta; olen joskus saanut kuvan, että kirurgit ovat lääkärikunnan keittiömestareita eli työssään taitavia mutta ihmisinä ilkeitä ja epämiellyttäviä. (Poikkeus vahvistaa varmaan säännön: satun tuntemaan yhden sydänkirurgin, ja hän tosi mukava tyyppi.) No fiktiotahan Kirurgi on, silkkaa kuvitelmaa.
Kirja kertoo tavallaan myös lääketieteen ja ennen kaikkea syöpähoitojen edistymisestä. Romaanissa syöpä on lähes takuuvarma kuolemantuomio ja todella pelätty sana. Tosin rintakirurgina (sitä sanaa kirja käyttää) Carter kohtaa ennen muuta keuhkosyöpää, jonka paranemisennusteet eivät vieläkään taida olla kovin lupaavia. Silloisia hoitomuotoja kirjan mukaan olivat sädehoito ja leikkaus, toisen keuhkon poisto. Sytostaatteja ei nähtävästi 60-luvulla tunnettu eikä säästävämpiä leikkauksia harrastettu. Onneksi noista ajoista on edistytty.
Syöpä on siis raaka sana, ja sen takia kirurgimme joutuu diagnoosista kertoessaan pehmentämään sanojaan valtavasti. Itse asiassa hän joutuu usein valehtelemaan joko potilaalle tai tämän omaisille. Hän sanookin, että valehtelu ja näyttelemistaito ovat erinomaisen tärkeitä ammatissa menestymisen kannalta.
Onhan Laupeudensairaalassa tietysti muitakin työntekijöitä kuin kirjan huippukirurgi. Esittelen tässä lyhyesti muutamia ammatteja.
Sairaalan parasta kirurgian apulaislääkäriä kuvaillaan näin: ”hänellä oli mentaalista kykeneväisyyttä, emotionaalista kestävyyttä, fyysistä joustavuutta ja kätevyyttä. Hän oli tiedonhaluinen ja halusi oppia. Hän oli yhtä vaativainen, luonnollisella mutta itsepintaisella tavallaan, tehdessään kysymyksiä sairaalan lääkäreille kuin he olivat tehdessään kysymyksiä hänelle.”
Lääkärin (päähenkilökirurgin) sihteerin työkenttä taitaa olla talon laajin. Hän esim. pitää huolta potilaan lapsista silloin, kun vanhemmat keskustelevat lääkärin kanssa tai toinen vanhemmista haluaa olla potilaan luona ilma lapsia.
Instrumenttihoitaja (puhuttaisiinkohan meillä leikkaussalihoitajasta) on parhaimmillaan sellainen, että hän tietää mitä kirurgi milloinkin tarvitsee ennen kuin tämä osaa sanoa sitä.
Yksityishoitajia on monenlaisia. Kirja esittelee mm. sellaisen, jonka pääasiallisin tavoite taitaa olla rikkaan miehen metsästys...
Yöhoitaja ei kirjan mukaan palkkakuopassa makoile. Kirjassa sellaisena on kahden lapsen yksinhuoltajaäiti, joka on kyennyt sekä kustantamaan lastensa yliopistokoulutuksen että hankkimaan sijoitusasuntoja vuokratuloja saadakseen. Niin no, kyseinen hoitaja työskentelee nähtävästi myös yksityishoitajana, ja saattaahan hän saada ex-mieheltään elatusapua, mutta silti.
JK. Kirurgi taitaa olla ensimmäinen tänä vuonna lukemani BC-kirja, jolla en osallistu Alen Helmet-haasteeseen. Kun en voi edes moittia kantta rumaksi. Itse asiassa se on minusta aika tehokas.

Turistivapautus! Selitykset seuraa.
Selittelyä 18.8.: Haikkaan vien mielelläni vierailijankin kävelemään. Aikanaan lentokonetehtaan, Valmetin, työntekijöille rakennetussa alueessa on jotain rauhoittavaa, ja onhan siellä myös nähtävää ja koettavaa: Ala-Haikassa on omakotiasutuksen lisäksi Haikan kivet,
suosittu tanssipaikka, Haikan lava ja katsomisen arvoista järvimaisemaa. Ylä-Haikastä löytynee vielä vanhaa mäkitupalaisasutusta. Ehdottomat haikkalaissuosikkini ovat kuitenkin funkispientalot, joita on aika monta ja sekä Ala- että Ylä-Haikassa.
Haikan historiaa

LÖYTÄJÄLLE: Kiitos, että nappasit tämän kirjan mukaasi ja tulit vielä vilkaisemaan sen matkapäiväkirjaa! Tieto siitä, että kirja on hyvissä käsissä, on minulle tärkeä. Siksi pyydän sinua kertomaan, että se on sinulla. Toivon myös, että luettuasi kirjan poikkeat täällä uudestaan ja kirjoitat mietteitäsi lukemastasi. Sinun mielipiteesi kiinnostaa minua. :) Samalla voit myös kertoa mahdollisista jatkosuunnitelmistasi kirjan varalle. Jää ihmeessä vielä hetkeksi ja tutustu BookCrossingiin. Sivustolla on useita kielivaihtoehtoja, mm. suomi. Kielen voit vaihtaa vihreässä yläpalkissa keltaisen Go-nappulan oikealla puolella olevan pudotusvalikon avulla. Jos olet kiinnostunut BookCrossingista, ja haluaisit tutustua siihen suomen kielellä, kurkkaapa myös näiden linkkien taakse: * suomenkielinen keskustelufoorumi http://www.bookcrossing.com/forum/30 * suomalainen Wikipedia-artikkeli BookCrossingista osoitteessa http://fi.wikipedia.org/wiki/Bookcrossing Jos harrastuksemme kiinnostaa sinua, liity toki jäseneksi. Olet tervetullut mukaan joukkoomme nyt tai myöhemmin. LUKUILOA!!!