Uusi koti, uusia ystäviä, vanha kotikaupunki uutena ympärillä, lapset kasvamassa omaan elämäänsä – kaikki Inkan elämässä on niin hyvin kuin toivoa saattaa. Päivän taitteessa, Eva Illoisen edellisessä romaanissa, kuvatut ongelmat tuntuvat olevan takana.
Mutta elämässä kaikella on hintansa, ja tuo hinta tuntuu aina liian korkealta. Inka sairastuu psoriasikseen. Hän hätääntyy, vieraantuu, pakenee sairauteen ja menneisyyteen, jonka muistot kultaavat. Heikki jää taas yksin, harteillaan työn ja iän ja Inkan sairauden tuomien huolien lisäksi myös huoli Inkan mielen tasapainosta – mitä psoriasis tekee ihmiselle, miten siihen on suhtauduttava. Vai ovatko kaikki nämä vain tavallisia sen iän ongelmia, jolloin valinnanvaraa ei enää paljon ole, ei vaihtoehtoja? On vain tämä todellisuus, johon on sopeuduttava, tämä menon yhteisyys josta on tehtävä paras mahdollinen.
(takakansiteksti)

Kertomus sairauden ahdistamasta naisesta. Sairaus vie syvälle, vieraannuttaa puolisosta mutta lopulta ajatukset alkavat selkiintyä.

Lukuiloa

Ruiskuhuoneen miitistä. Kiitos.