203 sivua

(toim. Jukka Parkkinen)

Tuomas Alatalo (s.1977) on vaikeasti cp-vammainen nuori, joka puhumattomuutensa takia luokitellaan vähälahjaiseksi. Näytti siltä, että hänen kohtalonaan oli tulla syrjäytetyksi normaalista elämästä laitoshoitoon. Perheen ja muutamien asiantuntijoitten löydettiin kuitenkin keino, jolla Tuomas pystyi kommunikoimaan ja ilmaisemaan ajatuksiaan muille. Fasilitoinnin avulla hän rikkoi puhumattomuutensa muurin, ja ulos pääsi älykäs, tarkkanäköinen ja kirjallisesti lahjakas nuorukainen.

Kirjassaan Tuomas Alatalo kertoo siitä taistelusta, joka edelsi mykkyyden murtamista. Hän kertoo terveitten maailman ennakkoluuloista, yhteiskunnan valtakoneiston ja byrokratian kiemuroista ja esteistä, joita hyvää tarkoittaen, mutta ymmärtämättömästi vammaisille on asetettu.

Uskoako vai ei, kas siinäpä kysymys. Mielenkiintoinen tarina kuitenkin. Luin yhdessä illassa, kun en voinut jättää kesken.

Miittiin mukaan. Jospa joku huolii.
Lukuiloa!

Minua kiinnosti tämä. Kiitos!

Tämä on ollut tosi mielenkiintoista luettavaa. Pidän kirjoittajan tyylistä, värikkäistä sanavalinnoista ja huumorista. Ja rehellisestä itseanalyysistä. Todella arvokas näkökulma vammaisuuteen ja erilaisuuteen. Tulee mieleen myös Stephen Hawkings, jonka elämäntarinaan tutustuin Kaiken teoria -elokuvaa katsellen. Toki hän sairastui vasta aikuisena fysiikan opiskelijana, Tuomas on syntynyt vammansa kanssa ja joutunut äitinsä ja puheterapeuttinsa avulla taistelemaan ihmisten ennakkoluuloja vastaan. Miten hieno sankaritarina myös äidin rakkaudesta ja äidin vaistosta, miten hän pystyi lukemaan poikansa silmistä ja kasvoilta tunteet ja älykkyyden. Hieno tarina myös kirjailijan kutsumuksesta! En ole siis vielä edes lukenut kirjaa loppuun, mutta taidan silti esitellä sitä Stinappi-miitissä tänään...

Sain kirjan luettua loppuun ja annettua siitä kiinnostuneelle Kesikselle tänään Kerava-miitissä. Mielenkiintoista analyysia lopussa myös omista jumittumisista.

toukokuu näytti stinappi miitissä mulle tätä ja sanoin että mielelläni luen, fasilitointi vetosi minuun koska olen joskus v. 2008 kun olin alle vuoden asunut pk-seudull olin hoitoapulaisenana kehotystysvammaisten palvelukodissa jossa oli myös autistien pienryhmäkoti ja siellä käytin tätä tai opin fasilitoiaan asukkaiden kanssa, nyt viime vuosina olen katsonut joitaki dokumentteja j jotkut tieteilijät kyseenalaistavat fasilitointia sillä että avustajat tai kuuka onko sitten äiti niin ohjaisi sitä kättä niin ettei se fasilitoija itse oikeasti kijottaisi niitä omia asioita, toisaalta autistiset osa helposti alkaa kirjottaa juuri sitä mitä avustaja tai työntekijä sattuu katsomaan siinä taulussa minä opin ainaki sen että pitäisi katsoa muuall ja sillee va siusilmällä että mitä se oikasti kirjoittaa.

joten tämä on varmasti mielenkiintoinen kirja lukea tulee varmaan aika lähiaikoina luettu mutta sitä ennen täytyy lukea yksi turkuun menevä kirja etä saan sen erpaxin matkaan ku annelikseen matkaan en saanu sitä luettua

Lueskelin tätä junassa ja metrossa, hyvä tarina ja toisaalta kuvastaa sitä miten vammaiset laitetaan kaikki samaan muottiin vaikka pitäisikin kohdella yksilönä, ite kyl nyt omassa työssäni olen huomannut että heissä on todella taitavia vaikka minun avustettavalla onkin eri vamma kun kirjan kirjoittajallaa mutta jokainen pystyy tai voi pystyä paljonkiin kun tuetaan ja annettais niitä mahollisuuksia ja myös vaaditaan. mitä jos tuomas olisikin syntynyt 2000 luvulla olisiko hänen asia yhtään parempia.

Kirjassa kuvattiin myös hyvin sitä että kyllä vammainenkin saa tuntea pahaa mieltä ja olla vihainen.

Sujahti synttäripakettiin. Lukuiloa!

Kiitos kirjasta!

Olen lukenut tämän kirjan jo silloin, kun tämä oli juuri ilmestynyt. Muistan kirjasta sen verran, että en lue tätä uudestaan - varsinkin kun hyllyt pursuavat lukemattomia kirjoja - joten kirja pääsee etsimään uusia lukijoita.

Tänään on kulttuuritalo Laikun avajaiset. Talossa on useita kerroksia, kahvila, järjestöjen toimistotiloja, näyttelysaleja, musiikkisali. Avajaisissa kaikkiin tiloihin pääsee tutustumaan ja kulkemaan.
Jätän löydettäväksi ja mukaan otettavaksi muutaman kirjan eri puolille taloa. Tarkempaa paikkaa en pysty sanomaan, koska en ole uusituissa tiloissa käynyt enkä muutenkaan muistaisi, minkä kirjan olen minnekin ajatellut jättää.

Jos Bookcrossing on sinulle uusi tuttavuus: voit rekisteröityä sivulle ja pystyt seuraamaan kirjan matkaa ja halutessasi vapauttaa omiakin kirjoja. Jos et halua liittyä mukaan tähän harrastukseen, toivon, että teet silti nimettömänä löytöilmoituksen kirjasta.
Nautinnollista lukemista!