Pat Conroyn huikea romaani nyt myös Barbra Streisandin ohjaamana menestyselokuvana

Wingon perheen isä on tyranni. Huolehtiva äiti, etelävaltalainen kaunotar, pettää lopulta lapsensa, miehensä, itsensäkin. Keskinäinen kiintymys liittää kolme sisarusta lujasti yhteen. Isoveli Luke on elämää isompi, niin taipumaton että pakottaa maailman tahtoonsa — hirvittävin seurauksin. Savannah-sisko pakenee menneisyyden haamuja New Yorkiin ja tuhon partaalle. Kaksoisveli Tom menee apuun. Ponnistellessaan siskonsa pelastamiseksi hän löytää itsensä — ja ajautuu intohimoiseen rakkaussuhteeseen.

Pat Controy on loistava tarinankertoja, jonka äänessä on erätulten äärellä kuultujen juttujen alkuvoimaa ja villiä huumoria. Alun perin vuonna 1986 ilmestynyt Vuorovetten prinssi on Streisandin ohjaaman elokuvan siivittämänä noussut Yhdysvalloissa uudelleen bestseller-listojen kärkeen. Euroopassa sitä on ehditty luonnehtia pohjoisamerikkalaisen kirjallisuuden suurimmaksi sensaatioksi vuosiin.

Englanninkielinen alkuteos The Prince of Tides, 1986
Suomentanut Arto Häilä
Suuri Suomalainen Kirjakerho 1992
sid., 584 s.
_________

Olen lukenut kirjan vuosia sitten, ja muistaakseni pidin kovasti.

Toivelistayllätys :)

Muoks. Facebookista huomasin Joikan olleen reissussa, joten pudotin postilaatikkoon vasta 29. päivä, kun vastaanottaja näyttää jo kotiutuneen.

No mutta mitäs minä sainkaan aivan yllätyksenä! Kiitos hirveästi! Muistan kun tämä elokuva ilmestyi joskus lapsuudessani, en ole nähnyt sitä, vaikka moni kehui sitä kovasti. Jälkeenpäin ajattelin että säästän ensi kertani romaanille. Googlailin keväällä tätä romaania, ja kehuja se on saanut, ja laitoin toivelistalleni. Enpä olisi uskonut saavani tämän näin nopeasti ja näin yllättäen. Kiitos. Tämän kirjan lukemiselle pitää varata oma aikansa ja paikkansa. Joidenkin kirjojen suhteen vaan on niin, että ne kaipaavat erityishuomiota ja järjestelyjä, luulen että tämä on nyt sellainen. :D

Tämä romsku oli erittäin hyvä taidonnäyte siitä, miten yhden suvun jäsenistä voi repiä mahdollisimman paljon draamaa. Ei voi tällainen tarina olla mitenkään uskottava, mikä hieman syö tarinan voimaa. Kirjailija on selvästi hieno tarinankertoja, mutta menee liiallisuuksiin. Dialogi sisälsi myös minun makuuni liian paljon jenkkityylistä läppää. Luontokuvaukset olivat hienoja, se oli plussaa. Ja tottakai tarina oli jännittävä ja hurja, en siis ihmettele kun tarinasta on tehty elokuva.

Tarjolle Raahen piknik-miittiin.