Lasten toivekirjasto 33

Yksitoistavuotiaan Missun tarina "on niitä harvinaisia kirjoja, jotka eivät kysy lukijansa ikää. Omasta puolestani olen sivu sivulta lukenut sitä yhtä ihastuneempana, ja lopussa antauduin kokonaan; ei väärää äänenpainoa, ei mitään teennäistä sirostelua, ei oikeasta ilmapiiristä poikkeavaa. Ja tämä koruton kertomus maalaistytöstä, jolla on 'kutsumus' - halu tulla näyttelijäksi - mutta esteenä ärrä, jota hän ei osaa lausua, on psykologisesti niin pätevä, että asiaa on syytä ihmetellä. Meillä ei usein nähdä tällaista saavutusta. Tämä on parhaita tyttökirjojamme." (Toini Havu, HS)

(takakannesta)

Ilmestynyt 1953
Neljäs painos, WSOY 1975

Olen marraskuussa 2015 lukenut kirjasta toisen kappaleen (http://www.bookcrossing.com/journal/13703638/), josta muuten tykkäsin kovasti ;) Tämä saa nyt siis lähteä kiertoon.

Edit: Kopioin tähän osan tuon toisen kirjan päiväkirjamerkinnästäni:

Kirjan henkeä kuvastaa hyvin Missun perheen puutarhalla työskentelevän Vikin lausahdus: "Kun voi kävellä omilla jaloillaan, kuulla korvillaan ja nähdä silmillään, ei ole niin väliä, vaikkeivät ajatukset olisikaan toisten ihmisten mielestä aivan järjestyksessä."

Edit: Taidankin postittaa tämän Mieihelle, hän kun pitää ainakin joistakin vanhoista lasten-/nuortenkirjoista ja kun tämä vaan on niin ihana kirja <3

Yllärikirjaa pukkaa! Lukemisesta eri tarvitse stressata, kirjan saa tietenkin vapauttaa vaikka saman tien :)

Hyvää kesää!



Osallistun kirjalla Chanian Vapautusten vuosi 2016 -haasteeseen.

Kiitoksia ylläristä, Tarya!