Ukki ja minä. Tarina isoisästäni ja ensimmäisestä kitarastani
by Keith Richards - Theodora Richards | Children's Books | This book has not been rated.
ISBN: Global Overview for this book
ISBN: Global Overview for this book
Registered by Tarya of Tammela, Kanta-Häme / Egentliga Tavastland Finland on 6/23/2016
This Book is Currently in the Wild!
7 journalers for this copy...
Journal Entry 1 by Tarya from Tammela, Kanta-Häme / Egentliga Tavastland Finland on Thursday, June 23, 2016
Kustantajan esittely:
Maaginen tarina pikku Keithistä ja kitarasta
Keith Richards on muusikkolegenda, legendaarisen Rolling Stonesin legendaarinen kitaristi ja toinen kaulahahmo. Kuusi vuosikymmentä sitten hän oli englantilainen pikkupoika, joka teki Ukkinsa Gusin kanssa kävelyretkiä sodanjälkeisessä kotikaupungissaan ja pääsi Lontooseenkin saakka, isoon soitinkauppaan, joka oli pienelle pojalle ihmeellinen.
Ukki soitti pianoa, näppäili viulua ja hän kuului jazzbigbandiin, mutta mikä kaikkein tärkeintä, hän osasi soittaa myös kitaraa. Ja Ukilla oli kitara, se roikkui seinällä, mutta pikku Keith ei ylettynyt siihen – kunnes eräänä päivänä Ukki ojensi Keithille kitaran. Silloin Keithin maailman muuttui pysyvästi.
Ukki ja minä on aikuistakin inspiroiva tarina lapsuuden maagisista hetkistä. Isän ja tyttären yhteistyönä syntynyt kuvakirja tarjoaa harvinaisen näkymän yhden aikamme merkittävimmän rokkarin lapsuuteen.
”Joka kerta kun nousen lavalle, joka kerta kun kirjoitan laulun, joka kerta kun tartun kitaraan ja soitan muutaman sävelen lapsenlapsilleni, sanon itsekseni: ’Kiitos, Gus.’”
Alkuteos: Gus & Me. The Story of My Granddad and My First Guitar (2014)
Teksti: Keith Richards, Barnaby Harris ja Bill Shapiro
Kuvitus: Theodora Richards
Suomentanut: Petri Leppänen
Like 2015
Maaginen tarina pikku Keithistä ja kitarasta
Keith Richards on muusikkolegenda, legendaarisen Rolling Stonesin legendaarinen kitaristi ja toinen kaulahahmo. Kuusi vuosikymmentä sitten hän oli englantilainen pikkupoika, joka teki Ukkinsa Gusin kanssa kävelyretkiä sodanjälkeisessä kotikaupungissaan ja pääsi Lontooseenkin saakka, isoon soitinkauppaan, joka oli pienelle pojalle ihmeellinen.
Ukki soitti pianoa, näppäili viulua ja hän kuului jazzbigbandiin, mutta mikä kaikkein tärkeintä, hän osasi soittaa myös kitaraa. Ja Ukilla oli kitara, se roikkui seinällä, mutta pikku Keith ei ylettynyt siihen – kunnes eräänä päivänä Ukki ojensi Keithille kitaran. Silloin Keithin maailman muuttui pysyvästi.
Ukki ja minä on aikuistakin inspiroiva tarina lapsuuden maagisista hetkistä. Isän ja tyttären yhteistyönä syntynyt kuvakirja tarjoaa harvinaisen näkymän yhden aikamme merkittävimmän rokkarin lapsuuteen.
”Joka kerta kun nousen lavalle, joka kerta kun kirjoitan laulun, joka kerta kun tartun kitaraan ja soitan muutaman sävelen lapsenlapsilleni, sanon itsekseni: ’Kiitos, Gus.’”
Alkuteos: Gus & Me. The Story of My Granddad and My First Guitar (2014)
Teksti: Keith Richards, Barnaby Harris ja Bill Shapiro
Kuvitus: Theodora Richards
Suomentanut: Petri Leppänen
Like 2015
Richardsien kirja postittuu sen hepanneelle Kesikselle. Olin vähän ajatellut, että kirja kiertäisi Rollings Stones -fanien tai muuten rockhenkisten perheiden lapsilla, ja tarjosin sitä siksi Hep-ketjussa. Varmistin vielä Kesikseltä, että hän tosiaan tarkoitti hepata tämän kirjan, kaikki herätysliikkeet kun eivät rockmusiikkia niin hyväksy. Ehkäpä kirja vielä joskus jonkun tosidiggarin käsiin päätyy, en menetä toivoani :)
Osallistun kirjalla Chanian Vapautusten vuosi 2016 -haasteeseen.
Osallistun kirjalla Chanian Vapautusten vuosi 2016 -haasteeseen.
Kiitoksia kirjasta ja voin laitta tämän lukemisen jälkeen uudelleen vaikka ep-ketjuun ni ehkä se päätyis sitten niille joille Tarya oli vähän ajatellut.
Ei toisiaan vanhoillislestadioisetkaan mitenkää rock musiikkia yleensä kuuntele ai muuten harrasta mutta ei se mun lukemista haita ja ihan päiväkoti työni kaikkeeki on hyvä lukea kaikenlaista. en näe omalta kohdaltani eroa luenko tälläistä tai vaikka balettiaiheista kirjaa kun molemmat ovat sellaisia jota ei vanhoillislestadiolaiset yleensä harrasta.
Kurkkasin tota kirjaa sen verran että mielenkiintoiselta vaikutukselta. Paljon kiitos kirjasta. Olin tosiaan suviseuroissa ni journalointi viivästyi ja illalla en jaksanut enää, veivät kenttäolosuhteet voimia sen verran paljon.
Ei toisiaan vanhoillislestadioisetkaan mitenkää rock musiikkia yleensä kuuntele ai muuten harrasta mutta ei se mun lukemista haita ja ihan päiväkoti työni kaikkeeki on hyvä lukea kaikenlaista. en näe omalta kohdaltani eroa luenko tälläistä tai vaikka balettiaiheista kirjaa kun molemmat ovat sellaisia jota ei vanhoillislestadiolaiset yleensä harrasta.
Kurkkasin tota kirjaa sen verran että mielenkiintoiselta vaikutukselta. Paljon kiitos kirjasta. Olin tosiaan suviseuroissa ni journalointi viivästyi ja illalla en jaksanut enää, veivät kenttäolosuhteet voimia sen verran paljon.
lukaisin tämän hyvin mirelenkiintoien nkirja, marsseitki mainihittiin ja mä kyllä youtubesta keväällä vaikeina hetkinä kuuntelin marsseja ja ne lohdutti jollain lailla minua.
nyt laitan tarjolle hep-ketjuun tämän kirjan jospa sieltä löytyisi joku sellainen lukija jolle Tarya oli alunperinkin tätä ajatellut :)
nyt laitan tarjolle hep-ketjuun tämän kirjan jospa sieltä löytyisi joku sellainen lukija jolle Tarya oli alunperinkin tätä ajatellut :)
Varattu Hammulle hep ketjussa
hep kirjasi vihdoinkin. Lukuiloa!
Suuret kiitokset tästä viehättävästä kirjasta, tämä je meinasi unohtua, hyvä kun Kesis muistutit.
Ihana kirja!
Minun lapsuudenkodissani kyllä kuunneltiin "Rollareita"ja kysymykseen "Beatles vai Rolling Stones?", olen aina vastannut jälkimmäisen.
(Beatlesiä mitenkään vähättelemättä.)
Olisin varmasti lapsena rakastanut tätä kirjaa jo kuvituksen ja värien takia.
*
Tästä oli Tmarjun kanssa puhetta, varaan tämän hänelle.
Minun lapsuudenkodissani kyllä kuunneltiin "Rollareita"ja kysymykseen "Beatles vai Rolling Stones?", olen aina vastannut jälkimmäisen.
(Beatlesiä mitenkään vähättelemättä.)
Olisin varmasti lapsena rakastanut tätä kirjaa jo kuvituksen ja värien takia.
*
Tästä oli Tmarjun kanssa puhetta, varaan tämän hänelle.
Kiitos kirjasta Hammu!
Luin tämän bussimatkalla (tämän enempää en liikkuvassa bussissa voikaan lukea) ja varmuuden vuoksi vielä toisen kerran kotona.
En ole ihan vakuuttunut kirjan hyvyydestä......mulle tää oli enemmän sellainen "no joo, olihan tämä..."
Luin tämän bussimatkalla (tämän enempää en liikkuvassa bussissa voikaan lukea) ja varmuuden vuoksi vielä toisen kerran kotona.
En ole ihan vakuuttunut kirjan hyvyydestä......mulle tää oli enemmän sellainen "no joo, olihan tämä..."
Olen pk-seudun miiteissä tätä käpistellyt pariinkin otteeseen (en tosin tätä nimenomaista kappaletta varmaankaan), mutta nyt nappasin sen sitten mukaani Oulusta :D Ajattelin, että Antsupantsu voisi lukea sen isänsä kanssa. Luen toki itsekin.
Antsupantsu lukikin kirjan äitinsä kanssa :) Tykkäsimme molemmat, kiva pieni tarina. Nyt Keith ja ukki lähtevät etsimään uusia kavereita.
Kuopus 4vee nappasi tämän Deliberin miitistä. Kiitos.
Eräänä iltana käytiin kuopuksen kanssa läpi makuuhuoneeseen pinottuja iltasatukirjoja sillä silmällä, että mitähän luettaisiin. Tälle kirjalle (ja muutamalle muullekin) tuli tuomio jo kansikuvan perusteella, että ei jatkoon (ilmeisesti liikaa poikien kirja...?). Taidanpa sitten viedä tämän seuraavaan miittiin.
Miitissä seuraavalle. :)
Taas Mimille luettavaa!
Kiitos kirjasta!
Kiitos kirjasta!
Journal Entry 16 by Annelis at Kellokoski in Tuusula, Uusimaa / Nyland Finland on Wednesday, June 5, 2019