Nuorten toivekirjasto

Saralla on koulun suurimmat jalat. Siltä ne ainakin vaikuttivat oranssivärisissä kumitossuissa. Eikä häntä yhtään lohduttanut, vaikka sisar vakuutti, että Jackie Onassiksellakin oli iso kengännumero. Sitäpaitsi hänen tukkansakin oli typerästi leikattu ja hirvittävän laihakin hän oli. Ja entäs muut ihmiset?

Pöhköjä koko porukka: Willie-täti, isä, Wanda-sisar ja tämän yököttävä poikaystävä. Sinä kesänä, jolloin joutsenet asettuivat järvelle, kaikki tuntui neljätoistavuotiaasta Sarasta niin kurjalta ja kummalliselta. Mikään ei ollut niin kuin ennen. Ainoa hellä kohta Saran elämässä - ja samalla niin kipeä - oli pikkuveli Charlie, kehitysvammainen. Ja kun Charlie sitten katoaa - kuvittele itse: pelokas puhumaton avuton olento synkän yön armoilla - on Sarankin pakko asettaa asiat tärkeysjärjestykseen.

Alkuteos: The Summer of the Swans (1970)
Suomentanut: Pirkko Lokka

WSOY 1973

Olen heinäkuussa 2015 lukenut kirjasta toisen kappaleen (http://www.bookcrossing.com/journal/13478176/), joten tämä saa lähteä eteenpäin vaikka saman tien.

Museo on tänään tai siis kesäkaudella joka päivä (maanantaita lukuun ottamatta) avoinna vain klo 17 saakka, joten museokaupassa käyminen, kahvittelu ja kirjan vapautus sisätiloihin ei enää töiden jälkeen onnistu, mutta vapautan kirjan sitten ovien luo ulkosalle :) Osallistun kirjalla puskailveksen Aikamatkahaasteeseen, Chanian Vapautusten vuosi 2016 -haasteeseen sekä sakirmon Värit ja eläimet -vapautushaasteeseen.

Lukuiloa ja hyvää kesää kirjan löytäjälle!



* * * * *
Lisätietoa vapautuspaikasta:

Museorakennuksen alkuperäinen käyttäjä oli vuonna 1870 perustettu Helsingin venäläinen poikakoulu eli Aleksanterin kimnaasi. Uusbarokkia edustavan koulurakennuksen suunnittelivat opetusneuvos V. V. Belevitsch ja arkkitehti Lev Shishko, ja se vihittiin käyttöön vuonna 1913. Rakennus tehtiin edustavaksi, jotta siihen olisi myöhemmin voitu sijoittaa kaavailtu Helsingin venäläinen yliopisto.

Aleksanterin kimnaasi ehti toimia rakennuksessa vain muutaman vuoden. Itsenäistymisen jälkeen Suomessa sijainneet Venäjän valtion kiinteistöt takavarikoitiin Suomen valtiolle, joka otti myös kimnaasirakennuksen haltuunsa. Rakennus siirtyi 1917 Helsingin jääkäriprikaatin käyttöön ja toimi sisällissodan lopussa valkoisten joukkojen sotasairaalana. Rakennus oli kuitenkin takavarikoitu virheellisin perustein, sillä se ei ollut Venäjän valtion vaan yksityisen koulun omaisuutta, ja valtion oli sisällissodan jälkeen luovutettava sen hallinta takaisin Aleksanterin kimnaasin johtokunnalle. Koska kimnaasin toiminta oli loppunut, johtokunta myi rakennuksen valtiolle. Vuonna 1919 rakennukseen muutti vastaperustettu Suomen Kadettikoulu.

Kadettikoulu muutti vuonna 1923 Munkkiniemeen, minkä jälkeen Helsingin yliopiston eläintieteen laitos ja eläinmuseo muuttivat rakennukseen vuosina 1923–1924. Rakennuksen nimi muuttui Luonnontieteelliseksi museoksi 1990-luvulla ja yliopiston eläintieteen laitos muutti Viikkiin 2000-luvun alussa.

Lähde: Wikipedia