Lapsettomuuden kipeä, vaiettu suru

Lapsettomuuden ongelma koskettaa 15 % kaikista avioliitoista. Diakonissa Anna-Liisa Laamanen kirjoittaa aiheesta omakohtaisesti kuvaten lapsettomuuden mukanaan tuomaa prosessia naisen kokemana: toiveikasta odotusta, toistuvia pettymyksiä, ympäristöpaineiden aiheuttamaa ahdistusta, itsetunnon vähittäistä murenemista niin naisena kuin ihmisenä. Kypsyminen tilanteen hyväksymiseen vie aikaa, kunnes tarve hoivata ja rakastaa alkaa laajeta oman perhepiirin ulkopuolelle. Vähitellen siitä muodostuu elämänkutsumus.

Runoillaan ja lyhyillä asiateksteillään Anna-Liisa Laamanen haluaa rohkaista toisia lapsettomuudesta kärsiviä elämään omaa elämänkohtaloaan häpeilemättä. Ihminen on sentään ihminen vaikka ei lisääntyisikään!

Kirjapaja 1989
sid., 123 s.
_________

Hienoja, koskettavia runoja kipeästä aiheesta.

Olisikohan miitissä ketään runojen ystävää?

Kiitos tästä, tunnistitkin runojen ystäväksi ja tämä aihe tosiaan koskettaa.

Muutama lainaus tähän:

"Silmiisi syttyy taas lämpö ja elämä
innostut taas, laulat ja naurat
koko elämäsi laulaa
hellyys säteilee sinusta

Takana ovat vaikeat ajat
jolloin vain uni oli elämää
ja rakkaus tapoja
...."

"... kyllä lapsettomalle lapsia riittää
sydämiä syötettäviksi."

"Ei ole omia lapsia.
Lapset kuuluvat
itselleen.
Elämälle.

---

Kaikki lapset ovat kaikkien lapsia.
Vastuu ja ilo heistä on yhteinen."

Tämä kirja jäi kirjasto 10:n kierrätyshyllyyn vierailtuaan ensin Sanomakahvilan miitissä. Toivottavasti kirja löytää itselleen sopivan lukijan! Ja jätäthän viestin tänne meitä kirjaa kierrättäneitä ilahduttamaan.

Näin kirjan miittipöydällä Sanomatalossa toissapäivänä ja Kirjasto 10:n hyllyssä eilen klo 14.30 aikaan, kun kävin hoitamassa postiasioita :) Toivottavasti sille löytyy lukija!

Ohjeita lapsettomuuteen