Takakannesta:

"Ulkosaariston yksinäisyyteen vetäytynyt entinen kirurgi Frederik Welin kohtaa keskellä talvea yllättävän näyn: jäällä hänen talonsa edessä rollaattoriin nojaa vanha nainen.
Nainen on Frederikin entinen rakastettu Harriet, jonka mies jätti neljäkymmentä vuotta sitten sanomatta sanaakaan. Harriet on kuolemassa syöpään, ja hän on tullut pyytämään Frederikiltä viimeistä palvelusta: että tämä täyttäisi kauan sitten antamansa lupauksen ja veisi hänet eräälle tietylle pohjoiselle metsälammelle.
Suostuessaan pyyntöön Frederik ei voi aavistaa, mikä häntä odottaa. Matka läpi talvisen Ruotsin on myös matka Frederikin omaan menneisyyteen. Se pakottaa hänet vihdoin kohtaamaan haamut, jotka ovat saaneet hänet eristäytymään maailmasta, ja ottamaan vastuun hirveästä virheestä, joka kerran muutti hänen elämänsä."

Kirjahyllyjen kesäsiivouksesta löytynyt toivelistakirja, ole hyvä!

Kiitos Lukutuoli - taas!
Vein itse tänään kaksi kirjaa postiin ja tämä yksi tuli tilalle, eli näin ollen mulla pitäis olla yksi kirja vähemmän....ei tässä kohdin nyt ollenkaan huomioida sitä, että kaveri lupasi tuoda mulle loppuviikon aikana "pari kirjaa"....

Mä ajattelen Henning Mankellia rikoskirjailijana, vaikka olen lukenut häneltä muutakin. Ne muut ovat olleet pettymyksiä. Mutta tästä pidin, ja tämähän ei tosiaan ole minkäänlainen dekkari.
En tiedä, mikä tässä minua viehätti, mutta lukeminen oli miellyttävää (etenkin tänään kesän kuumimpana päivänä ulkona).
Ensimmäisten kymmenien sivujen aikana ihmettelin tuota kirjan nimeä, mutta kyllähän sekin selvisi.

Osallistun tällä Lii5an Aakkosten lukuhaasteeseen 2017-18.

Tämä Sikasäkkinappaus tavoittaa vihdoin valitsijansa.

Tavoitti kyllä, kiitos. Tamperelaiset kirjat tuntuvat aina palaavan bumerangina takaisin Pirkanmaalle vaikka ne lähetettäisiinkin toiselle puolelle Suomea. Olen tyytyväinen valintaani, Mankellia en ole lukenut.