"Marraskuu. Porvoon lähistöltä metsiköstä löytyy tyhjä hauta. Kun monttuja paljastuu lisää, komisario Antti Hautalehto ryhmineen ryhtyy selvittämään mistä on kyse. Sitten yhdestä hautakuopasta löydetään tuntematon ruumis. Poliisi on ymmällään, ja entisestään tutkinta mutkistuu, kun ilmaantuu joukko todistajia, jotka tietävät tapauksesta enemmän kuin suostuvat kertomaan. Vähitellen jäljet johtavat Nikkilän vanhan mielisairaalan rakennus 31:een. Sen varjoihin kätkeytyy vaiettu menneisyys, jonka jättämät arvet näkyvät vielä tänäkin päivänä. Tutkinnanjohtaja Antti Hautalehdolla on ratkottavanaan taiten punottu mysteeri, kohdattavanaan suruun kahlitut haamut."

Kirjastopoisto.
Bazar, 2014.
Antti Hautalehto -sarjan kolmas osa.

Rönnbackasta ei ole tullut ihan ykkösdekkaristiani, mutta luin tämän kolmannen Hautalehto-osan jopa innokkaammin kuin ne kaksi edeltänyttä, ja ihan viihdyttävää sanailua tämä olikin. Ei mitään piinaavaa jännitystä, mutta otteessaan pitävää.

Jännittäviä lukuhetkiä kirjaa toivoneelle!

Voi kiitos! Kiitos kirjasta ja loistavan kesäisestä kortista!

Kolmas Rönnbacka minullekin, tarina oli ihan hyvä, mutta edelleenkään en jaksa oikein kirjojen huumoria. Jotenkin se on minulle liikaa. Mutta silti aion lukea tulevatkin Hautalehto-kirjat!
Siirtyy miehelle luettavaksi ja sitten eteenpäin.

Puolisokin on nyt lukenut kirjan, joten siirtyy avl-hyllyyn.

Lähtee Hammulle vuoden loppupuolella postitse!

Suurkiitos, Chania!

Mies on todella ihastunut Rönnbackan kirjoihin, joten täällä tälle on kaksi lukijaa.

Viihdyin hyvin tämän parissa, jopa paremmin kuin edellisten osien kanssa.
Tapahtumapaikka oli todella kiinnostava.

Pienempikin annos äijähuumoria olisi kyllä riittänyt.

Loppuratkaisu oli arvattavissa ja muutenkin tuli sellainen tunne, että kirja oli lopetettu kiireellä.

Ihan hyvä tämä silti oli.

Mies sai tämän luettua. Hänkään ei ollut aivan tyytyväinen loppuratkaisuun.

Kirja jää hotellin kirjahyllyyn odottamaan uutta lukijaa.