En ole lukenut, mutta osallistun tällä toukokuun vapautushaasteeseen elokuvat ja teatteri. Waltari teki tästä jo ilmestymisvuonna näyttämösovituksen.

Takakannesta:
On kevät. Neiti ylioppilas Karin Lauraeus kulkee Esplanadia vastatuuleen hame lepattaen. Hän kihisee suuttumuksesta. Sen kohteena ovat miehet ja miesten petollisuus. Majuri, josta hän on kuvitellut löytäneensä turvallisen olkapään, on paljastunut pelkäksi isäpapan rahojen havittelijaksi.
Vasta avatussa kesäravintolassa istuvat Karinin muodikkaat ystävät juoruamassa tyhjänpäiväisiä. Neitosen katse harhaantuu viereisiin pöytiin... Ensin hän huomaa silmälasit. Sitten haalistuneen, nuhruisen sadetakin, kuluneet kengät ja piipun. Tuo mies ei kuulu piireihin, Karin ehtii päätellä, kun häntä jo viedään...
Töölön perukoiden pakkilaatikoin sisustetusta poikamiesboksista alkaa seikkailu, jonka alati yllätyksellisenä oppaana toimii maisteri Joosef Huttunen - "lapsi, hullu, narri, petkuttaja ja maailman ihanin mies".
Waltarin romaani vuodelta 1938 on täynnä pulppuavaa kevätmieltä, Helsingin hurmaa, eilispäivän nostalgiaa. Vietetään aikaa Fazerilla ja Grandissa, Kappelissa ja Kaivohuoneella, kiidetään autolla pitkin asvalttia, kesän kuumimmiksi viikoiksi rantaudutaan huviloille ällistyttämään maalaisia.
Helmeilevän huoletonta nuoruuden seikkailua koko kirja.

Toivelistakirja lähti ritaolle postitse.

Ihana keväinen yllätys saapui eilen postitse. Kiitos, Louhi!

Kirja jää ajankohtaan sopivuudestaan huolimatta odottamaan kiltisti omaa vuoroaan kirjavuoreni huipulle. Joku päivä vielä...

Olipas kiva lukea pitkästä aikaa rehellisen kevyttä kirjallisuutta! Waltarin "ajanvieteromaani" on kestänyt aikaa hämmästyttävänkin hyvin, ja Helsinki on mukavasti mukana tuttuine paikkoineen läpi romaanin. Muuta valittamista en kirjasta keksi kuin että muuten hyvin itsenäinen päähenkilö muuttuu rakastuessaan varsin epäfeministiseksi, mikä näin nykyaikana pisti ikävästi silmään. Muuten kirja oli kaiken kaikkiaan erittäin iloinen yllätys!