Koulusta on yllättäen kolmen päivän loma eikä Tiina oikein tiedä, kuinka aikansa kuluttaisi, sillä pihan toiset lapset käyvät eri koulua, eikä lupa koske heitä. Tovin joutilaana pyörittyään hän päättää lähteä luontoa tutkimaan, sillä keväinen päivä on erittäin lämmin ja aurinkoinen. Tiina päätyy vihdoin lähellä satamaa olevalle korkealle kalliolle.

Tiinan katsellessa puiden lastausta yrittää eräs tyttö siepata hänen suurella vaivalla tekemänsä eväät. Tällaiseen röyhkeyteen ei tyttö kuitenkaan suostu, varsinkaan kun toinen väittää kiven kovaan niitä omikseen. Syntyy tuima tappelu - kuinkas muuten, kun Tiinasta on kysymys.

Aikansa nahisteltuaan pääsevät tytöt sovintoon ja puhellessaan Tuijan kanssa Tiina pian huomaa, että tytöllä on paha tapa puhua palturia. Tämä kuitenkin tuntuu johtuvan tytön vaikeista kotioloista eikä kestä kauaakaan, ennen kuin Tuijasta on tullut Tiinan uusin ystävä. Ja niin lähdetään yhdessä kohti uusia seikkailuja, joita Tuijan seurassa kyllä ilmaantuu tuhkatiheään...

Kolmas painos
Karisto 1966

- Ylihärmän kirjaston (Luoman sivukirjasto) poistokirja

Luin kirjan loppuun eilen, kun tarvitsin jotain hauskaa lukemista. Hauska tämä olikin, vaikka oli vähän outoa, että tarina keskittyi yksinomaan tähän uuteen ystävään. Sivuun ja oikeastaan kokonaan huomiotta jäivät pihan lapset (joilla ei Tiinan tapaan ollut lupaa koulusta), Juha (!) ja jopa Tiinan perhe, josta oli tässä kirjassa vähän. Veli taisi yhden repliikin sanoa ruokapöytään tullessaan, senkin Tiinan uudelle ystävälle.

Tuijan osalta kertomus jäi avoimeksi enkä muista, että häntä olisi muissa Tiina-kirjoissa mainittu. Ottiko tyttö Tiinasta mallia ja lopetti valehtelun ja olivatko hänen kotiolonsa jatkossakin yhtä kehnot? Tuijan "ansiosta" Tiinakin huomasi arvostavansa omaa kotiaan ja vanhempiaan ;)

Se tulppaaniepisodi oli mielenkiintoinen: Tuija, joka tulppaanit maasta repi, juoksi karkuun tyrkättyään ensin kukat Tiinalle, joka puolestaan ei halunnut kannella Tuijasta vaan lupautui auttamaan korvatakseen kukat. Tuija ei voinut käsittää, miksei Tiina paennut. Kukat istuttanut mummo ei myöskään käsittänyt, miksi Tiina ei muiden pahantekijöiden tavoin karannut ja kun Tiina ei kiusannutkaan mummon kissaa (lasten tapana oli heitellä kissoja kivillä!) ja kissakin piti Tiinasta, mummo tarjosi puunhausta palanneelle Tiinalle kakkukahvit :) Opettavainen esimerkki siitä, mitä hyvällä saa aikaan - ystävällisyys ja avuliaisuus yllättivät puolin jos toisin..

Kyllä nämä Tiina-kirjat vain saavat hyvälle mielelle :)

Jos oikein muistan, Kesis pyysi tätä Tiina-kirjaa jossain vaiheessa, ja nyt kun se tuli kirjapinoja penkoessa vastaan, tuikkaankin sen saman tien postiin. Osallistun kirjalla Chanian Vapautusten vuosi 2016 -haasteeseen.

Lukuiloa!



Edit 30.6.2016: Tipautan Helposti-kuoren Itiksen postiin, kun lähden viemään kirjoja Columbuksen hyllyyn.

no jopas Tarya muistaa mua kirjoilla kiitos :) tekis mieli tarttua heti tuohon mutta tuollainen pitäisi kyllä säästää pahan päivän varalle, ja nyt on kuitenki aika hyvä mieli suviseurojen jälkeen.

nimimerkillä keväällä monta kertaa harmitellut oispa tiina-kirjoja hyllyssä.

säästän, säästän, joopa joo ;) kirja jo luettu :D Mut kun tuli kova ukkonen ja oli pimeetä ni piti olla jotai helppoa luettavaa.

tosin en tiedä oisko tää mikään erityisen pahan päivän kirja ollut, no olihan tässä opetusta että rehellisyys maan perii ja tykkäsin siitä kun tuijaki sanoi että mä kyllä tykkäisin jos mumkin äiti komentaisi minut käsienpesulle. Oon kai tänki joskus lapsena lukenut mut tän nimi ei kyllä sanonut mitään. bongasin tästä kirjan alkusivuilta muuten yhden kirjan joka pitää laittaa minun yksitoikkoiselle toivelistalleni ;)

mä ite tykännyt enemmän niistä missä juha ja tiina polkee pyörällä mumolaan tai sitä kun tiina ja tinttamrikin tai jo olla jossain kirjassa ku menivät veneretkelle. tämä oli vähän pettymys tai sit luin vaan väärään aikaan.

Tämä oli menossa sohvikselle, mutta kämppikseni lukee ensin. Lukuiloa! Osallistun vapautuksella chanian vapautushaasteeseen.

Kiitos kirjasta!