Eletään alkukesää 1990. Nuori helsinkiläinen pankinjohtaja Pauli Vettenranta on noussut urallaan nopeasti. Hänet tunnetaan siellä missä rahamaailman leijonat nähdään, Kauppalehden palstoilla ja keskustan ravintoloiden baaritiskeillä. Menestyvä ulkokuori kätkee kuitenkin sisäänsä nurkkaan ajetun ihmisen.

Yllätäen menneisyydestä ilmestyy vähemmän toivottu vieras ja esittää tarjouksen, josta ei voi kieltäytyä. Likainen potti tarjoaa Vettenrannalle viimeisen mahdollisuuden. Mutta se mahdollisuus on vaarallisempi kuin hän voi aavistakaan.

Perusjännäri. Alkuun tarina ei oikein tuntunut pääsevän vauhtiin, ja itseäni häiritsivät vieraat termit pankkimaailmasta. Ehkä olen liian nuori muistaakseni, mitä termiinikaupat ovat (oletan niiden liittyvän markka-aikaan). Puolen välin jälkeen kirja muuttui kiinnostavammaksi.

Arvoitusarkkukirja lähtee kuriirikyydillä eteenpäin.

Kiitos kirjasta! En ole tainnut tätä Reijo Mäkeä lukea aikaisemmin.

Aiemmin olen lukenut lähinnä Mäen Jussi Vares -dekkareita, jotka olivat sarjan alkupäässä luettavia vaikkakin aika kliseisiä. Tämä oli sitten melkein pelkkää klisettä. Alkupuolella harkitsin jättäväni lukemisen sikseen, sillä juoni ei vetänyt, kaikki henkilöt olivat enemmän tai vähemmän epämiellyttäviä eikä aihekaan oikein kiinnostanut, vaikka 1990-luvun pankkikriisin muistankin. Mäen kannattaisi jättää suosiolla kaikki seksikohtaukset kirjoittamatta, sillä ne ovat epäuskottavia, sovinistisia, vaivaannuttavia ja keinotekoisia. Kieltämättä tarina rupesi vähän vetämään puolen välin tienoilla, kun vihdoin päästiin varsinaiseen asiaan eikä enää jahkattu valmistelujen kanssa. Tosin tietyt kohtaukset, jotka tuntuivat turhilta, saivat ajatukset tiettyyn suuntaan loppuratkaisua odotellessa. Siinä mielessä Mäki ei pettänyt, että loppuun hän ei mitään ennalta-arvaamatonta yllätystä keksinyt.

Vapautuu vaihtohyllyyn.