"Itse tehty on aina paras. Koti, sarkahousut tai arkku."

Mielensäpahoittaja valmistelee omia hautajaisiaan, kosa kuka muukaan sen tekisi. Arkku on valmis, muistokirjoitus ruutupaperilla. Testamenttia varten tarvitaan mustepullo, mutta tämän aan kirjoitusväline on ATK.

Mustetta etsiessään Mielensäpahoittaa kurkistaa myös elämän alkuun. Itsensä ja läheisimpiensä syntymään ja lapsuuteen. Kaikkien niiden ihmisten, joista hänkin on lopulta riippuvainen.

Sivistyneeltä lättähatulta Mielensäpahoittaja oppii, että menneisyyteen pääsee helpommin nykytekniikan kautta. Sylitelevision ruudulta näkyvät Arvi Lindin lukemat uutiset. Naapurin Kolhemaisen kotona on thaimaalainen vaimo, pieni poika ja kummalliset puikot haarukan sijaan. Kirkoissa ja sairaaloissa naiset tekevät miesten töitä ja juuri niin sen pitää olla.

Tuomas Kyrön Iloisia aikoja, Mielensäpahoittaja pysyy sysisuomalaisten perusasioiden äärellä. Elämän, kuoleman ja puurakentamisen. Se on mahdottoman hauska romaani mahdottomasta aiheesta.

Kirja lähtee seuraavalle lukijalle. Lukuiloa!

eilen just mietin että kuinkaha kauan tämä paketti amerikasta asti tulee tänne. mun piti ottaa huomenna yks toine kirja matkalukemiseksi mutta tämän päivän tapahtuneet asiat muutti et taidanki tarvita tämän matkalukemiseksi. Kiitos kirjasta

jostain syystä ei ollu oikein selane et ois naurattanu ni paljon tai sit luin vaan väärään aikaan, väärässä mielentilassa. mutta lopussa oleva testamentti oli varsin hyvä.

jostain syystä ei ollu oikein selane et ois naurattanu ni paljon tai sit luin vaan väärään aikaan, väärässä mielentilassa. mutta lopussa oleva testamentti oli varsin hyvä.

Toivelistaylläri kirjakolle. Lukuiloa! kerta käy näi hyvä ihme että nään näi pian peräkkäin pari kertaa kirjakkoa tokihan pii kirjakon toivelistalla oleva kirja lukea että sa sen yllärinä ja samalla pidettyä huolen siitä ettei vaan silläkään suunnalla lukeminen vahingossakaan lopu kesken ;) Lukuiloa!

No olihan ylläri! Kiitos, olen varmaan Mielensäpahoittajan vielä mainitsematon tytär...

Kyllä ei minulle yleensä osu vapaata arki-iltaa, mutta tänään meillä oli poikkeuksellisen lyhyt työpäivä ja pääsin pitkästä aikaa vakiomiittiin, sain ostettua teevedenkeittimen hajonneen vedenkeittimen tilalle (jos mietitte mikä on ero, niin teevedenkeittimessä saa säädettyä halutun lämpötilan) ja ehdin ravintolaan syömään, kun siellä oli 10€:n tarjousviikot.
Tarjousviikokkojen vuoksi ravintola oli aika täynnä ja ruokaa sai odotella, joten puolitoista lukua ehdin Mielensäpahoittajaa lukea sen jälkeen kun olin journaloinut päivän vapautukset ja nappaukset. Heti olin samalla aaltopituudella, koska kuten Mielensäpahoittaja, olen juuri käynyt läpi vanhoja sukukuvia. Ei mitään aavistusta kuka oli Märta Bengelsdorff, joka poseeraa Lalle-pystykorvan kanssa jouluna 1905 otetussa kuvassa. Internetti kuitenkin tietää että hän syntyi vuonna 1902 ja kuoli 1995. Haudankin se löysi. Ei ole ihmisellä enää mitään yksityisyyttä eikä salaisuuksia, sano.

Tiedoksi vaan, että se "ruskea kastike", joka kirjan joitain sivuja koristaa, ei tullut tästä ravintolasta.

Voi että, tässä täytyy varmaan joka lukua kommentoida, kun on ihan elävästä elämästä. Siis ensinnäkkii se syömispuoli, että alussa ja lopussa on samat pöperöt ja että selkäranka on turhanpäiväinen jäänne niiltä ajoilta, jolloin liikuimme kahdella jalalla. Ja toisekseen ne lukitun oven avaamista kyttäävät vanhukset, jotka karkaavat vanhainkodista ja joita virkavallan kanssa metsästetään. Miun tätyli joutui vanhainkotiin vähän jälkeen 90-vuotispäivänsä ja kuoli neljä vuotta myöhemmin. Karkasi aika monta kertaa, mikä oli suuri ihmetyksen aihe, koska liikkui rollaattorin kanssa eikä ovesta päässyt kuin henkilökuntakortilla. Taksi sen löysi kerran pakkasella ilman ulkovaatteita menossa määrätietoisesti kohti suuntaa, jossa kuvitteli kodin olevan. Kerran bongasi eräs henkilökunnan jäsen hänet vapaavuorollaan läheltä juna-asemaa; hetkinen, tuossa painaa tuttu täti. Minä sanoin sukulaisille, että toivon tädin painelevan jonkin tarpeeksi ison rekan alle, että tulee nopea ja kunniakas lähtö saappaat jalassa, mutta itsekin vanhainkodissa hoitajana toiminut kälyni järkyttyi, kun hän ajatteli asiaa vanhainkodin vastuukysymyksenä. Jos unohdetaan vastuu, niin vanhus, joka ei viihdy laitoksessa ja jonka kroppa ei vielä petä, varmasti toivoisi nopeaa tietä ilmavoimiin. Rollaattoriin kiinnitettiin kuitenkin GPS-paikannin, jotta henkilökunta helpommin tädin löytää, mutta vaikka oli muistisairautta eikä hän moista värkkiä ollut koskaan nähnyt, niin ymmärsi aika pian sen olevan syypää karkureissujen nopeaan päätökseen. Vanha sissilotta sai paikantimen irrotettua eikä sitä sen koomin löytynyt, vaikka sen olisi pitänyt kertoa sijaintinsa. Seuraavankin paikantimen hän sai irti, mutta se sentään löytyi biojätepussista. Nyt näille jutuille voi jo hymyillä, mutta kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun toinen ei vaan tuntenut kuuluvansa laitokseen eikä sen muottiin taipunut. Kyllä en halua elää yhtä vanhaksi.

Kirja on luettu ja vaikka siinä oli jälleen paljon viisaita ajatuksia, tykkäsin enemmän niistä yksittäisistä pakinoista kuin tästä jatkokertomuksesta. Vaan niinhän se Herra Kirjailija ittekin toteaa, että jatko-osia syydetään rahan vuoksi ja huonompia ovat.

Jahka saan lisää kontaktimuovia, on kirja valmis jatkamaan matkaansa. Yritän päästä Sakirmo-miittiin ensi viikonloppuna, vaikka samalle päivälle on yhdet avajaiset.

Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun näitä kirjoja muovitin yöllä ennen miittiä. Mitä enemmän kello, sitä ruttuisempi muovi kirjan päällä. Kyllä näkee tästäkin kirjasta, että kello on jo 02.58. Kyllä en tiedä miten jaksan miittiin nousta.

Edit: Vuosaaren komia OBCZ-hyllykkö.

Kiitos tästä(kin) kirjasta. Pitihän se ottaa, kun muistaakseni lukematta on.

Sain kirjan luetuksi juuri sopivasti vakimiittiin ja sieltä kirja jatkaa matkaansa. Muutama kohta piti lukea ääneen puolisolle. Vähän on kirja mennyt kupruiseksi kastuttuaan. Sisältö vastasi kuitenkin odotuksia.

Edit 11.11.2016 Sen unohdin kommentoida, että oli kyllä outoa, että oli sellaiset jouluiset kannet tässä kirjassa. Ei ollut yhtään jouluista sisältöä, että siltä osin eivät odotukset täyttyneet.

Kiitos kirjasta, kiltit kierrättäjät!

Kyllä en muistanut journaloida kirjaa, kun luin sen jo viime viikolla. Oli kai liian kiire seuraavaa kirjaa aloittamaan. Kyllä en näistä kirjoista mieltäni pahoita ollenkaan. Jotenkin mukavia tarinoita vanhasta jääräpäisestä jörrikästä, jolla sisuksissa on kuitenkin jotain pehmeää. Joulukantta en minäkään ymmärrä, mutta onko pakko ymmärtää kaikkea?

This is my book #35 in the Reduce Mount TBR -challence by Dove-i-libri
http://www.bookcrossing.com/forum/23/537755/8891863/

Posti saa kirjan haltuunsa ja vie sen toivottavasti perille Hammulle.
Iloisia aikoja kirjaa lukiessa!

Tämä on 56. kirjani Chanian Vapautusten vuosi 2017 -haasteessa. http://www.bookcrossing.com/forum/30/538973/8890081/

Book #29 in the 2017 Keep Them Moving -challence by Booklady331 http://www.bookcrossing.com/forum/23/537530/8896042

Kiitos Annelis!
Kyllä minä nyt ilahduin!