Professori Robert Langdon saa pikaisen kutsun tulla tutkimaan Cernin ydinfysiikan tutkimuslaitoksessa Genevessä tapahtunutta murhaa. Uhrin rintaan on poltettu pahaenteinen merkki, jonka perusteella katolisen kirkon päävihollisekseen nimennyt salaseura on jälleen herännyt henkiin. Samalla se on hankkinut käsiinsä uudenaikaisen aseen, joka tuhoaa tieltään kaiken.

Tieteen nimeen vannova salaseura on valinnut kohteekseen uuden paavin valintaan Vatikaanissa valmistautuvat kardinaalit. Tuhannet ihmiset kerääntyvät Pietarinkirkon tuntumaan huolissaan uhkaavasta tuhosta. Katolisen kirkon pyhin paikka on vaarassa kadota silmänräpäyksessä.

Salaseuran historiaan perehtyneen professori Langdonin apuna on kaunis fyysikko Vittoria Vetra. Kaksikon tehtävänä on estää kostoa janoavan salaseuran mestarillinen hanke, jonka kulku on käsikirjoitettu vuosisatoja sitten Rooman kirkkoihin, muistomerkkeihin ja kaduille. Jokainen hetki tuo uhan entistä lähemmäksi. Häikäilemätön vastustaja on valmis suojelemaan salaisuuttaan viimeiseen veripisaraan saakka.

Luvassa on valioluokan jännitystä ja järisyttäviä paljastuksia Da Vinci -koodin tekijältä.

Englanninkielinen alkuteos: Angels & Demons (2000)
Suomentanut: Pirkko Biström

WSOY 2005

Brownin kirja jäi klo 15.30 aikaan Ulvilan kirkon luo odottamaan lukijaa. Osallistun sillä puskailveksen Kirkkovapautushaasteeseen sekä Chanian Vapautusten vuosi 2016 -haasteeseen.

Hyviä lukuhetkiä kirjan löytäjälle!



* * * * *
Lisätietoa vapautuspaikasta:

Ulvilan kirkko on keskiaikainen kivikirkko, joka on yksi Suomen merkittävimmistä ja arvokkaimmista keskiaikaisista muistomerkeistä. Sen suojeluspyhimys on Pyhä Olavi ja kirkko on ainoa ehjänä säilynyt merkki Ulvilan keskiaikaisesta kaupungista.

Ulvilan ensimmäinen kirkko rakennettiin todennäköisesti 1200-luvun alkupuolella Liikistöön, jossa tuolloin sijaitsi kauppapaikka. Ulvilan kirkon iästä on esitetty useita arvioita. 1930–1990-luvuilla arvioitiin, että Ulvilan kirkkoa olisi alettu rakentaa nykyiselle paikalleen vuonna 1332, jolloin Suomen piispa Pentti määräsi kivisen kirkon rakennettavaksi Ulvilaan. Toisaalta tiedetään, että kirkko vaurioitui erittäin pahasti vuoden 1429 tulipalossa, minkä jälkeen kunnostettuun kirkkoon hankittiin vieläkin käytössä olevaa esineistöä, kuten krusifiksi ja Pyhää Olavia esittävä veistos. Sisäholvit kirkkoon rakennettiin 1480–1490-luvuilla. Varmana tietona on pidetty, että kirkon ympärillä oleva hautausmaa on vihitty käyttöön vuonna 1347.

Markus Hiekkasen vuonna 1994 julkaisema väitöskirja asetti perinteiset vuosiluvut kyseenalaisiksi. Väitöskirjassa esitettiin dendrokronologisin ja rakennushistoriallisin perustein, että nykyinen kirkko olisi rakennettu yhtä aikaa sisäholvien kanssa 1480–1490-luvuilla. Vuoden 2007 kirjassaan Hiekkanen ajoittaa kirkon rakennetuksi vielä myöhemmin, ja sen mukaan kaikki osat on rakennettu vuosien 1495 ja 1510 välillä. Vanhimman osan, sakariston jälkeen on rakennettu runkohuone vuoden 1500 molemmin puolin ja lopuksi asehuone noin vuonna 1510. Ajoitus on perusteltu rakennuksen piirteillä, kirjallisilla lähteillä ja tuoreella puulustotutkimuksella.

Vuoden 2005 korjaustöiden yhteydessä kirkon pohjoisseinustalta, vajaan metrin päässä sakastin kivijalasta, löytyi maahan haudattuna Suomen suurin keskiaikainen raha-aarre, 1476 hopearahaa 1390-luvulta. Koska aarre oli erittäin lähellä kivijalkaa, on hankala kuvitella, miten kirkko olisi voitu rakentaa 1400-luvun lopulla aivan aarteen viereen ilman, että aarre olisi löytynyt jo tuolloin. Perustuksen antura ulottuu nimittäin aarteen alle.

1800-luvulla Ulvilan kirkkoon hankittiin puukaminoita lämmittämään kylmää ja kolkkoa kirkkorakennusta. 1930-luvulla kynttilänvalon tilalle saatiin ensimmäiset 12 sähkölamppua. 1970-luvun peruskorjauksen yhteydessä asennettiin kunnollinen keskuslämmitys ja äänentoistolaitteet.

Kirkkorakennuksen ulkoasua on siistitty 2000-luvulla. Samoihin aikoihin asennettiin yövalaistus, joka korostaa hienoa rakennusta näyttävämmäksi. Lisäksi kirkon puukatto tervataan parin vuoden välein. Vuosina 2004–2005 kirkon sisätiloissa korjattiin muun muassa kosteusvaurioita ja kirkon ympäristöön rakennettiin uutta viemäröintiä.

Ulvilan kirkon ensimmäiset urut hankittiin 1890-luvulla. Nykyiset urut ovat peräisin vuodelta 1937 ja ne on valmistanut Kangasalan urkutehdas.

Kirkon kuorirakennuksessa on yhteensä viisi hautaa. Lisäksi asehuoneessa on yksi hauta, jota ei ole ilmeisesti koskaan käytetty. Kirkkoon on haudattu sotapäällikkö Axel Kurck sekä Savonlinnan linnaläänin käskynhaltijana toiminut Gödik Fincke ja hänen puolisonsa Elisabeth Boije. Heidän hautakivensä on nykyään sijoitettu nähtäville asehuoneeseen. Kolmen muun haudan vainajien henkilöllisyyttä ei tunneta.

Asehuoneessa on myös useita muita hautakiviä sekä niiden osia. Vanhimmat ovat todennäköisesti peräisin Liikistön hautausmaalta, josta ne on myöhemmin siirretty Ulvilan kirkkoon. Niiden joukossa ovat muun muassa 1300-luvun alkupuolelella kuolleiden saksalaisten kauppiaiden Herbordus Wiperenvorden, Tidemannus de Cumen sekä Arnoldus Stolten kalkkikivestä veistetyt muistokivet.

Kirkon länsipuolella sijaitseva kellotapuli on porilaisen timpurin Jaakko Winbergin suunnittelema ja peräisin 1750-luvulta. Aiemmin sipulikupoliin huipentunut tapuli uusittiin vuonna 1862, ja nykyisen terävän piikin on suunnitellut G. T. Chiewitz. Kellotapulin eteisessä on nähtavillä vanhat jalkapuut.

Kirkon välittömässä läheisyydessä sijaitsevat Ulvilan Saaren kartano, Ulvilan pappilat sekä muun muassa Isonkartanon ja Trumetarin tilat. Kirkon tuntumassa on myös Ulvilan keskiaikaisen kaupungin autioitunut paikka ja parin kilometrin päässä sijaitsee Liikistön muinaismuistoalue. Vuonna 2009 julkistetussa inventoinnissaan Museovirasto on määritellyt tämän kokonaisuuden yhdeksi Suomen valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä.

Lähde: Wikipedia