Takakannesta:
Nora ja Pablo Engberg ovat syntyneet Kolumbiassa mutta asuneet jo vuosia Suomessa adoptioäitinsä Annan kanssa. Noran paras ystävä Maria on syntynyt Intiassa mutta adoptoitu niin pienenä, että hänellä ei ole minkäänlaisia muistoja ensimmäisestä kotimaastaan.Hän yrittää luoda uhteyden Intiaan rakentamalla omaan huoneeseensa salaisen maailman intialaisista kankaista, esineistä ja musiikista,mutta tuo maailam alkaa pian hallita hänen elämäänsä.Maria muuttuu, suhde vanhempiin ja parhaaseen kaveriin Noraan muuttuu.
Nora on vahvempi:hän on löytänyt oman elämänsä, hän riitelee ja huolehtii pikkuveljestään, hän kyseenalaistaa äitinsä päätöksiä ja silti osaa tukeakin tätä.Lisäksi Nora saattaa olla ainut, joka ymmärtää miltä Mariasta tuntuu.
" Ihon alla" käsittelee asioita,jotka voivat koskettaa jokaista perhettä.Se käsittelee ystävyyttä ja uskollisuutta ,asioita jotka eivät riipu iästä vaan sisäisestä kypsyydestä ja voimasta .Se käsittelee jokaisen oikutta löytää itsensä.

Tämän kirjan nappasin jostain kierrätyshyllystä.En enää varmaan muista mistä.
Olen joskus kauan sitten lukenut Peltomaan kirjan Matka,jossa Anna on Kolumbiassa adoptiohaku matkalla.Tässä välissä on ilmestynyt jatkoksi kirja Oikea perheSiitä minulla ei ole varmaa muistikuvaa,olenko lukenut.Tämä on siis kolmas kirja ,joka kerto Annasta ja hänen jo teini-ikäisestä ja ala-asteikäisestä kahdesta adoptiolapsesta.
Olen myös lukenut pari Peltomaan dekkaria.
Tämä oli aiheeltaan mielenkiintoinen.Perheiden ilot ja surut saattaisivat olla minkätahansa perheen juttuja osittain.Kuitenkin adoptiolasten erityisongelmat tulivat myös esille ja yleensäkin erilaisuuden problematiikka.Kirja on yhtähyvin nuorille kuin heidän vanhemmilleenkin sopivaa luettavaa.

Tarjoan kirjaa tänään Tuorlan miitissä toisille bookcrossaajille tai sitten kirja jäänee majataloon.

Tämä vaikutti mielenkiintoiselta, joten tarttui mukaan miitistä. Kiitos!

Silmiä avaava lukukokemus. Kurjan paljon ongelmia tuntuu adoptiolapsilla olevan sekä ympäristön taholta kiusaamisena että omiin juurettomuuden tunteisiin liittyen. Adoptio on monisyinen asia, ja on kurjaa jos lapset, joille halutaan antaa paremmat lähtökohdat kärsivät kuitenkin. Onkohan kirjailijalla itsellään adoptiolapsia, kun hän on kirjoittanut aiheesta useammankin kirjan?

Kirja etsii seuraavaksi lukijaa Ranta-Kertun bc-miitistä.

Nappasin mukaani miitistä, koska aihe vaikuttaa mielenkiintoiselta.