Syömisongelmat ovat voimakkaasti lisääntymässä. Ei tarvitse olla ylipainoinen eikä anorektikko kärsiäkseen siitä, että ruoka hallitsee elämää. Ongelmasyömisessä on kyse riippuvuudesta. Vastasyntynyt liittyy maailmaan sen ruuan välityksellä, jota hän saa äidiltä. Vielä aikuisena moni etsii ruuasta lohtua ja turvaa. Joku taas pelkää ruokaa - se tekee pahaa hänelle.

Kuinka sitten tunnistan syömishäiriön oireet? Voinko itse tehdä jotakin? Mistä löydän apua? Syömishäiriöstä toipuminen kestää pitkään, mutta se on mahdollista. Uusi, luonnollinen suhde ruokaan syntyy, kun uskaltaa lähestyä elämänsä solmukohtia ja saa tukea niiden selvittämiseen.

Irene Kristeri on yksityispraktiikassaan työskennellyt tuloksellisesti monien ongelmasyöjien kanssa. Hän on myös luennoinut aiheesta ja järjestänyt kursseja, joilla on yhdessä etsitty ratkaisua. Tässä kirjassa on runsaasti tosipohjaisia kertomuksia ongelmasyöjistä ja heidän toipumisestaan. Kirjoittaja kertoo myös omista kokemuksistaan. Rankan elämänvaiheen aikana hänen painonsa nousi viisitoista kiloa, eikä hän totisesti tuntenut olevansa itsensä kokoinen.

Irene Kristeri on perheterapeutti ja kouluttuja, joka on pitkään tehnyt työtä erilaisten riippuvuuksien parissa.

Kirjapaja, 2003. 151 s.

Lehtitelineeseen neljännen kerroksen käytävälle.

Luin kirjan uudestaan vuosien jälkeen. Eniten oli jäänyt mieleen käsitteet suun ja vatsan nälkä ja sitten kuvaus eräästä naisesta, joka syömisen sijaan kohtasi tunteen, jota yritti peittää syömällä, eli yksinäisyyden. Miten pahalta se tuntui, mutta miten sitten löytyi myös yhteys itseen, kun kohtasi tunteen.

Olisi mukavaa, jos tekisit merkinnän tänne löydettyäsi kirjan ja toisen merkinnän luettuasi kirjan. Merkinnät voi tehdä anonyymisti. Voit pitää kirjan, antaa sen jollekin tai jättää jonnekin. Kiitos!