Takakannesta:

"Minkä neuvon antaisin,nyt kun olet päättänyt alkaa rohkeaksi ja kulkea pystypäin?Tahtoisin sanoa , että elämä ei ole jatkuvaa taistelua päivästä toiseen eikä huominen eilisen kopio.On hyviä päiviä ja on huonoja.Ne pitää molemmat tunnistaa ja pitää erillään kuten arki ja pyhä.Äläkä koskaan ala joksikin vain siksi ,että joku toinen niin tahtoo."

Selkosten kylän Helena on vasta yhdeksän , kun hänet temmataan juuriltaan ja lähetetään yksin sokeainkouluun viisikymmenluvun Helsinkiin.Vähitellen hän opettelee ison kaupungin tuoksut, äänet ,askelmäärät ja tutustuu myös hierojaksi opiskelevaan Kariin.

Neljäkymmentä vuotta myöhemmin Helenan veljenpoika Tuomas muuttaa omasta halustaan etelän yliopistokaupunkiin.Tuomas tahtoo täyttää vaatimukset ja odotukset.Salaa hän haaveilee omasta perheestä.Etelässä hän myös tutustuu tätiinsä uudella tavalla.

Millaista on elää koko elämänsä sivullisena ,toivoa että eräänä päivänä ihmiset eivät kiinnittäisi huomiota eroihin vaan yhtäläisyyksiin? Lopotti on vahva teos sivullisuudesta ja oman tien löytämisestä, halusta tulla isäksi sekä taidosta olla äiti."

WSOY, 2016.
Luettavaksi ja sitten ehkä PC-hyllyyn.

Luin uudelleen Neljäntienristeyksen ennen tarttumistani tähän uutukaiseen ja hyvä niin, sillä tämä kirja jatkaa tutun suvun tarinaa - vähän uusista näkökulmista ja eri henkilöihin painottuen. Pidin valtavasti ja olin kiitollinen, että lukeminen ajoittui rauhallisiin lomapäiviin - tämän lukeminen kaipasi ympärilleen hiljaisuutta ja tilaa. Vahvat tunnelmat koskettivat syvästi. Surumielisistä sävyistä huolimatta jotenkin kaunis kirja. Suosittelen lämpimästi!

Helmet-lukuhaasteessa kirja edustaa kohtaa 49 ('vuonna 2016 julkaistu kirja').