Takakannesta:

Naiskaupan uhriksi joutuneen 15-vuotiaan liettualaistytön selviytymistarina jättää lukijaan syvän jäljen. Se on pakahduttava kertomus epätoivosta ja koettelemuksista, joita yhdenkään ihmisen ei kuuluisi kokea – ja se on 2000-luvun karua todellisuutta. Miksi tällaista tapahtuu juuri meillä, vauraissa länsimaissa? Kenellä on lupa murskata nuoren ihmisen haaveet?

Norjankielinen alkuteos: Et glass melk takk (2006)
Suomentanut: Katriina Huttunen

Otava 2008

Sain tämän kirjan rekisteröimättömänä Duffelilta viime elokuussa. Kovakantinen versio, ollut Celian Näkövammaisten kirjastossa.

Otin kirjan mukaan lukemiseksi ihmiskaupan vastaiseen tapahtumaan. Raivostuttavaa, että tällaista tapahtuu. Dorte on hyvin viaton. Silti hän tuntee häpeää ja syyllisyyttä siitä, mitä hänelle on tehty. Hän pelkää viranomaisia ja hän pelkää, että hänen äitinsä saa tietää, mitä hän on tehnyt ja missä hän ollut mukana. Hän on todella yksin. Järkyttävän väkivallan jälkeen hänet ostanut Tom kohtelee häntä kuin silkkihansikkain, hänen hahmonsa jäi mietityttämään, mitkä olivat hänen motiivinsa kohdella Dortea ilmeisesti paremmin kuin muita. Silti hän oli iso tekijä ihmiskaupassa. Laraan, joka järjestelee hänelle asiakkaita, hän turvautuu kuin isosiskoon ja ystävään. Laran taustatarina on karua todellisuutta, hän ei ole viattomuuden aikaa koskaan saanut elääkään vaan on taistellut olemassaolostaan karulla tavalla, kamppaillut leipäpaloista rottien kanssa. Dorte kuvittelee keskusteluja kuolleen isänsä kanssa ja pakenee muutenkin omaan maailmaansa. Tietyllä tavalla hän voisi luiskahtaa verkosta pois, mutta hän on pelkojensa ja olosuhteiden vanki eikä osaa hakea apua. Ja hän päätyy uudestaan vangiksi ihan todellisuudessakin. Voi tyttöparkaa. Olen aika sanaton. Kirja oli kirjoitettu niin, että sen pystyi lukemaan eli ei jatkuvasti ollut jotain ällöttävää kuvattuna vaan oli paljon sellaista suvantoa, jossa tilanne oli painostava ja uhkaava, mutta jossa pääsi tutustumaan siihen, mitä tytön pään sisällä liikkui. Kiitos kirjasta duffelille, katsotaan, kuka tarttuu tähän raskaaseen, mutta myös karun kauniiseen kertomukseen. Aiheesta, jolta ei pitäisi sulkea silmiään!

Toisen kerroksen aulassa esitetelineessä. Olisi mukavaa, jos tekisit merkinnän löydettyäsi kirjan ja toisen merkinnän, kun olet lukenut kirjan. Voit tehdä sen anonyymisti. Voit pitää kirjan, antaa sen jollekin tai jättää jonnekin.