Tositapahtumiin perustuva, väriä ja aistillisuutta tihkuva romaani käyhän ompelijattaren tiestä uuden maailman valloittajaksi.

Naiskonkistadori Ines Suarezin tarina. Ahmin kirjan jo toiseen kertaan. Suosittelen vahvaa ja mielenkiintoista lukukokemusta.

Hyviä lukuhetkiä!

Allenden Henkien talo oli hieno. Siksipä nappasin tämän kirjan kolo loungen miitistä. Kiitos kirjasta ja miittiseurasta!

Tarina on mielestäni hieman levoton, ja ihmekös tuo kun niin paljon ollaan liikkeellä ja porukkaa tulee ja menee. Paljon siis henkilöitä vilisee kertomuksessa, ja aluksi varsinkin minulla teki hieman tiukkaa pysyä perässä, toisaalta olin itsekin levoton lukiessani tätä kertomusta, joten liekö syy vai seuraus. Minä yleensä pidän siitä, että tarinan sisällä on monta erilaista tarinaa, ja matkan varrella törmää erilaisiin persoonallisuuksiin ja tapahtumiin, mutta kaipa häiriinnyin tällä kertaa sivujuonteista jopa liikaa. Allende tykkää magiikasta, sitäkin hieman saa maistella tässä, mutta sopivissa määrin kylläkin. Julmuuksilla ei mässäillä, vaikka sodissa on pakostakin brutaaleja rituaaleja, joita myös tässäkin kertomuksessa tarjoillaan. Vahva persoona tämä Inez, ja historiallinen aspekti on kirjan parasta antia. Jotain olisin vielä kuitenkin kaivannut, jotta tarina olisi ollut mahtava, jotain syvyyttä. Nyt ei sellaiseen ollut aikaa, toimintaa oli niin paljon. Toki Inezin ja Pedron intohimoinen suhtautuminen moneen asiaan oli kuvattu asian ansaitsemalla tavalla!

Pikkujoulumiittiin tarjolle hieman Etelä-Amerikan kiihkeitä säveliä.

Nappasin kirjan pikkujoulumiitissä.